Neil-saarella 26.-28.11.2009

Olemme tulleet paratiisisaarelle!
Vesi on kirkasta, rantahiekka valkoista ja elämän meno rauhaisaa.

Suurimmalla osalla rannoista on tosin korallia, joissa voi helposti loukata jalkansa uimaan/snorklaamaan mennessään ilman asianmukaisia varusteita.
Tällä pikku saarella asustaa noin 3000 henkeä, joista noin 500 koululaisia. Turisteja täällä on muutamia kymmeniä. Monet turistit ovat olleet täällä ennenkin ja pitävät nimenomaan saaren rauhallisuudesta. Saari on myös puhtainta & siisteintä Intiaa. Jopa pohjavesi on todella puhdasta ja bakteeritonta. Näin meille on kerrottu. Majoittua voi halvimmillaan noin 1.5 €/yö huttiin, jossa on lattia (parrujen päällä), katto ja hyttysverkko. Me valitisimme kaislamajan, jossa on makuutilan lisäksi myös oma wc ja suihku. Kun on nähnyt pari alkeellisemman tason majoitusvaihtoehtoa,  tuntuu, että elämme varsin tasokkaasti, mutta maksammekin noin 6,60 €/yö.  Meidän majan oveen saa jopa lukon. Tosin majamme toisen seinustan ovea ei saa edes salpaan ;)

Sähkö täällä on peräisin generaattoreista ja sähköä on aina joskus saatavilla. Useinmiten sähkö tuntuu olevan päällä aikaisin aamulla, iltapäivällä ja myöhemmin illalla muutaman tunnin ajan kerrallaan. Nytkin rustaamme tätä kirjoitusta taskulampun valossa.

Nettiyhteyttä ei ole. Jokainen meistä länsimaisista turisteista kyselee yhteyden perään saarelle saapuessaan, mutta jo toisena päivänä internet alkaa menettää merkitystään. Puhelin toimii, mutta aika-ajoin kenttää on todella vähän ja tekstiviestin lähtemisen joutuu vahtimaan.

Koska aurinko nousee ja laskee aikaisin, saari elää elämää auringon - ei kellon mukaan. Aamulla herätään aikaisin auringon noustessa ja kun aurinko laskee jo klo 17, niin iltahan se silloin on. Pikkuisen keskustan kaupat hiljenevät iltaisin jo klo 20 aikoihin.

Mikko: Löysit netistä oikeaa tietoa. Tällä saarella osataan kokata!
Majoituspaikkamme ruokaa ei voi juuri mainostaa, mutta olemme käyneet saaren "cityssä" syömässä ravintola Chand:ssa ja mitä makuhetkiä olemmekaan saaneet taas kokea. Aamulla meille tehtiin Masala Dosa aamupalaksi nenämme edessä ja kyllä se oli hyvää. Olimme yhtä mieltä siitä, että paras Dosa ikinä. Masala Dosa on suuri, ohut lätty, jonka sisällä on perunasta, sipulista, tomaatista, jne. tehtyä maustettua täytettä. Lisänä on paria kolmea kastiketta, joista ehdoton suosikkimme on mausteinen kookoskastike. Samosoja otimme majalle välipalaksi ja paikalliseen tyyliin ne pakattiin sanomalehteen. Samosa on öljyssä paistettu taikinanyytti, jonka sisällä on myös peruna-kasvispohjainen mausteinen täyte.

Maut ovat kertakaikkiaan mukanaan vieviä ja ruoka on niin edullista, ettei voi todeksi uskoa. Tänään illallisemme koostui: alkuun masalateetä, ruoaksi Timolle noin 300 g grillattu pala kuningaskalaa ja meille molemmille suuri lautasellinen kasviksia, pähkinöitä, jne. voimakkaassa chili-maustekastikkeessa, juomana 2 litran pullo vettä ja jälkiruoaksi Timolle exspressoa ja Marjolle chai. Koko lysti maksoi 385 rupiaa eli noin 6 € luokkaa. Kaiken kukkuraksi saimme nauttia vielä naapuripöydän tilaamaa suklaakakkua, vaikka olimme jo ääriään myöden täysiä.

Samassa pöydässä meidän kanssa istunut italialainen Fabio kertoi matkustaneensa Intiassa nyt 4 kk ajan ja oli sitä mieltä, että Neil-saarelta löytämämme ravintola Chand on hänen kokemuksiensa perusteella ehdottomasti paras. Ja se on paljon sanottu se. Suosittelemme!

Lämpötila on ollut noin 30 asteen tietämillä ja merivesi on saman lämpöistä. Tuuli käy välillä mukavasti, mutta on samalla petollinen, koska lämpöä ei tunne. Otsallamme ja olkapäillämme tunnemme kuinka aurinko on niitä poltellut.

Täällä paikalliset eivät ole tyrkyttämässä palvelujaan, joten turisti saa olla sen suhteen aivan rauhassa. Mutta toisaalta turisti ei myöskään saa kovinkaan kummoisia apuja ja ohjeita edes silloin kun niitä pyytää. Ensimmäisenä aamunamme kysyimme reittiä yhdelle tietylle rannalle, mutta saaduista ohjeista ei ollut meille yhtään mitään hyötyä.

Torstaina tapasimme rannalla paikallisen merivoimien kapeenin, jonka kanssa vietimmekin pitkän tovin. Kävimme läpi sosiaalipalvelut, naimakaupat, armeijan palkat & eläkkeet, ruoat, juomat ja  iltapuolella nautittiin viskiä, jonka kapteeni laivaltaan rannalle kuljetutti.  Taliskeria se ei sentään ollut, mutta Ballantineskin maistui hyvältä. Kapteeni oli jo tekemässä poikkeusta ja viettämässä yötä maissa sekä jatkamassa meidän kanssa vielä juttua aamulla, mutta juuri kun olimme aloittamassa illallista noin klo 20.15, kapteenille soitettiin. Tilanne oli muuttunut, kapteeni tarvittiin laivaansa ja meneillään olleen tehtävän suorittaminen sai jatkua.

   
Kolmas päivä Neil saarella illassaan. Vai oliko tämä jo kolmas...? Aika ei enää tunnu kovin tärkeältä. Vakiintuneessa ruokapaikassamme, Chandissa tavatuilla länkkäreillä on samanlaiset tunnelmat: jos ei tänään ehdi, niin huomenna sitten. Ja jos ei saarella ole intenettiä, niin seuraavalla sitten ehkä jo on - tai onko silläkään oikeastaan mitään väliä.

Vaikka useimmat meistä nousevat aamulla ajoissa, tyypillisesti aamupalaa saavutaan nauttimaan noin klo 10 maissa/jälkeen. Koska kaikki ruoka valmistetaan täällä aina alusta asti (ja joskus puuttuvia tarvikkeita lähdetään vasta viereisistä kaupoista tilauksen jälkeen noutamaan), ruokailu vie aikaa. Usein vierähtää pari tuntinen, jonka aikana ehtii seurailla paikallista menoa ja/tai vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia muiden matkaajien kanssa.

Huomenna vaihdamme Havelock-nimiselle saarelle. Lauttamme lähtee klo 14.30 ja matka kestänee noin 1.5 tuntia.  Siellä on tarinan mukaan maailman seitsemänneksi tai kolmanneksi hienoin hiekkaranta ja Harmony resort, missä maja maksaa alle 5 euroa yöltä. Saas nähdä, onko tarina totta ja minkälainen maja mahtaa tuohon hintaan irrota.

Kaikki täällä ei käy luvatusti: viime yön sateessa tuli kaislakaton kautta kevyt vesinoro tyynylle ja vuoto toivotavasti tänään korjattiin. Samalla piti toisen terassimme oven lukko myös fiksata, mutta eihän se onnistunut... Problem, sir?

29.11.2009 olemme saapuneet iltapäivällä Havelock-saarelle.
Muutimme suunnitelmaamme ja majoitumme rannalle nro 5. Maja maksaa 200 rupiaa / yo. Kaksi olutta maksaa saman verran :) Täällä on nettiyhteys, mutta se on h-u-o-n-o ja h-i-d-a-s.
Lisää juttua taas jossain välissä.Kuvia edelläolevaan tarinaan päivitetään, kun päästään parempien yhteyksien päähän. (Kuvat lisätty Kovalamilta 3.12.2009)

Asettautumista Andamanille

Namaste! Terveisiä Port Blairistä, Andamanien pääkaupungista.
Olemme saapuneet etelämmäs ja myös ilmasto on muuttunut lämpimäksi tai oikeastaan voidaan todeta, että kuumaksi. Tänään on hiki viraannut, kun olemme Port Blairen kaduilla selvitelleet mihin oikein olemme saapuneet ja minne menisimme. Olemme myös siirtyneet todella paljon itään, mutta silti täällä noudatetaan samaa aikaa kuin muuallakin Intiassa. Aurinko siis nousee täällä aikaisin ja laskee aikaisin (jo ennen klo viittä).

Lentokentältä saimme saarille oleskeluluvan muiden länsimaisten turistien tapaan helposti ja melko nopeasti. Luvan saa maksutta. Lupa myönnettiin pyydetyksi ajaksi eli meille yhdeksi viikoksi.

Majoituimme Port Blairen kapiseen keskustahotelliin ajatuksella "vain yksi yö". Hotellimme vieressä olevan rakennustyömaan pauke ja sirkkelöinti ei häirinnyt meitä matkalaisia, kun otimme parin tunnin torkut yön matkustamisen jälkeen klo 8 - 10.

Turistin silmin täällä on erilaista kuin muualla Intiassa, koska täällä ei ole vielä paljoa länsimaista turismia. Hinnat ovat alhaiset, turistien kimpussa ei olla koko ajan, turisteille ei ole eri hintoja, mutta toisaalta turistina tiedon etsiminen vaatii myös enemmän sinnikkyyttä ja etsimistä. Omien harhailujemme jälkeen olemme löytäneet turisti-infon, lipun myynnin saaristolaivoille, rahanvaihtopaikan ja käyneet pienellä katselukierroksella paikallisen riksakuskin kyydistsemänä. Hinnoista mainittakoon muutamina esimerkkeinä esim. pienehkö, mutta kiinnostava akvaario 2 hlöä noin 7 senttiä, kahden hengen lounas noin 2 euroa, laivalippu huomiseksi Neil-saarelle noin 4 euroa/hlö (2 tunnin matka) ja lyhyet riksamatkat noin 7 senttiä/matka. Mutta jotain sentään on "toisella momentilla" hinnoiteltu arvonsa mukaan: olut "Golden Eagle" maksoi rantabaarissa reilut kaksi euroa. Mutta nytkin se oli sen arvoista, ihan kuin kunnon palautumisjuomaa.

Akvaariossa oli joitakin tosi hienoja ja meille ennen näkemättämiä kaloja. Yksi ihastelemamme lajike oli kuin leija - isohko pinta, mutta todella ohut ja reunoilta roikkui ulokkeita. Näitä kuulemma näillä vesillä edelleen esiintyy.

Huomenna jätämme taaksemme kaupungin ja suuntaamme saarille: ensin pari päivää Neil-saarella ja sitten kolme päivää Havelock-saarella.

Lentoa odotellessa

Pitkä päivä taas takana autolla. Kuskimme jaksoi lähes loppuun asti olla tosi yhteistyöhaluinen ja osaava. Kiertelimme vielä vajaan tunnib Delhin hallinnollisen keskuksen, lähetystöalueen ja Port of Indian seutuja.



Sitten nautimme sivukadun katukuppilassa maukkaat jäähyväis tsait, samanlaiset kuin Delhiin viikko sitten aamutuimaan tullessamme. Siltä osin eka ympyrä on sulkeutunut.

Tunnin päästä iltalento Chennaihin ja sieltä aamutuimaan Andamnille. Saas nähdä, mitä sieltä löytyy.

Purkhar - pyhiinvaeltajien kaupunki

Jokainen vierailemamme paikka on ollut erilainen - niin myos Puskhar. Pyhiinvaeltajia, turisteja, suuri katubasaari, pyhia miehia ja tiukkoja saantoja. Tassa pienehkossa hindulaisessa kaupungissa ei siedeta alkoholia ja sallittuja ovat ainoastaan kasvisruokavalion mukaiset tuotteet. Paikalliseen jarveen tullaan pudistautumaan ja hakemaan siunausta. Talla hetkella jarvi tosin on melkein taysin kuivunut. Temppeleita taalla on riittamiin ja parasta aikaakin hotelillemme kantautuu mahtavaa rummutusta jostakin paikallisesta hindulaisesta menosta. Yksi Timon perinne on myos aloitettu - kaynti paikallisessa parturissa. Hintaa seka tukanleikkuulle etta parranajolle (veitsella) kertyi kokonainen euro.



Lahdimme aamulla matkaan jo klo 8 hyvin nukutun yon jalkeen. Nukuimme yllattavan hyvin, vaikka Udaipurin palatsissa jarjestettavien haajuhlien todella kova musiikki pauhasi klo 1.30 asti yolla ja uskonnolliset menot puolestaan alkoivat omalla voimallaan jo klo 4.30. Matkareittimme oli tanaan hyvin vaihtelevaa vuoristoa, marmorin tuottajakylia jne. Alkumatkasta tie oli hyvapintaista ja tuli kieltamatta tunnelma "kaakeli-kaakeli-laatta", kun kylasta kylaan ja kylien valit olivat pitkalta matkalta marmorin tuottajia ja pihat taynna suuria marmorilaattoja.

Olemme jalleen tanaan saaneet erinomaista intialaista ruokaa seka matkan varrella etta taalla perilla Puskharissa. Ei voi kuin ihmetella, kuinka hyvannakoisia vihanneksia ja hedelmia on tarjolla jokaisessa kylassa ja kuinka maukkaita ruokia Intiassa saamme nauttia.


Ylla on koko katukuva Puskharista: tuoreet vihannekset, kuvattaessa piiloon suojautuvat naiset, turbaanipaat, lehma, mopot, seinustalla "joutilaat" rupattelevat miehet, lansimaisia turisteja basaarikadulla. Partasuiset, oranssikaapuiset pyhat miehet tosin puuttuvat.

Huomenna suuntaamme takaisin Delhiin ja lennamme sielta saman tien illalla ja yolla Chennain kautta Andamanin saarille. Blogi paivittyy huomenna vain, jos Delhin kentalla on yhteyksia tarjolla.

Udaipuria edestä ja takaa

Mikä näistä ei sovi Udaipuriin:
*kolme Rollis Roycea ja Mersua
*Audin Q7
*kaksi Cadillacia?

Oikea vastaus: kaikki olemme nähneet tänään. Ajossa tosin vain tuorein, eli Q7. Muut olivat esittelijöidenkin ylpeyden aiheita automuseossa. Joku voisi tosin pitää sopimatomana, että RR:t oli muunnettu tiikerinmetsästykseen sopiviksi ja yksi mersuista hevospoolonpelaajien klubiautoksi. Mutta semmoisesta moni asia on täällä kärsinyt.



Aitoa on kuitenkin paljon jäljellä ja Udaipur on näkemistämme kaupungeistä toistaiseksi miellyttävin. Sille ominaista ovat mukavat ihmiset, jotka kaikki haluavat tervehtiä matkaajia "Namaste". Myyjien kanssa tulee hyvin toimeen ja hintataso ravintoloissa on todella kohtuullinen. Ominaista ovat myös kattoterassiravintolat. Kapuamista ylös ja alas on riittänyt.

Aamupäivän vietimme kaupungin palatsia kiertäen ja ihastellen. Tällä kertaa näimme seinien lisäksi myös paljon maalauksia, maalattuja ja koristeltuja huoneita, mosaiikkitöitä, koristeltuja ovia, joitain huonekaluja jne. Tätä olimmekin jo kaivanneet. Palatsin yhdelle, suurelle sisäpihalle valmisteltiin häitä. Tulossa on kuulemma 500 vierasta ja esiintyjäksi suosittu Bollywood-tähti. Eikä meitä ole kutsuttu!

Olemme tänään olleet liikkeellä jakaisin. Auto on ollut parkissa. Tässä tunnelmapala liikenteestä, kun palasimme automuseolta takaisin hotellillemme.



Tälläinen "koti" meillä on vielä ensi yönä.

Aavikkoalueen läpi Udaipuriin

Tänään olemme istuneet jokusenkin tovin autossa, noin 500 km (noin 7 tuntia). Liikenne Intiassa on aivan oma lukunsa. Äänimerkkiä käytetään koko ajan ja valoja vilkutellaan. Koko ajan mennään eteenpäin ja sivukaduilta tullaan liikenteen sekaan muitta mutkitta. Välillä mennään koko tien leveydeltä samaan suuntaan, jos vastaan ei juuri sillä hetkellä tule liikennettä. Yksi hyvä taktiikka on ajaa keskiviivaa pitkin, niin voi väistää aina tarpeen mukaan sinne minne pitää/mahtuu.

Tänään tulimme paljon suuria maksullisia teitä - Intialaisia moottoriteitä. Suurimmaksi osaksi liikenne oli raskasta kalustoa ja sitä oli paljon. Maksiminopeus noilla teillä on noin 90 km/h ja sitä noudatetaan yllättävän hyvin.

Mutta, mutta - vaikka kyseessä ovat siis tiet, joissa on 2 tai 3 kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä selkeä jakaja, niin välillä voi auto tulla vastaan myös väärään suuntaan. Kyllä, luit oikein - auto voi tulla vastaan väärään suuntaan ja jopa millä kaistalla tahansa! Jalankulkijoille ei ole olemassa ali- tai ylikulkuja, vaan jalankulkijat (myös pienet koululaiset kylien kohdilla) ylittävät suuren tien jalkaisin niinkuin pienemmänkin tien aikana. Lisäksi tiellä voi milloi tahansa olla auto pysäköitynä, kerjäläinen kerjäämässä, lehmä, koira tai muuta vastaavaa. Joskus tietullijonossa voi mennä aikaa, kun joku intialainen kieltäytyy maksamasta tullia ja jaksaa väitellä asiastaan kauan. Tälläinen henkilö voi olla myös ajossa olevan bussin kuski. Sekin on nähty.
Intiassa on siis tässäkin suhteessa kaikki mahdollista.

Tänään maisemamme eivät juuri vaihdelleet. Kovasti oli tasaista, kuivaa ja aavikon oloista.

Kohokohtanamme Chittorgarh Fort, joka sijaitsi samannimisen kylän kupeessa noin 180 metrin korkeudessa. Se on aikanaan ollut Hindujen kylä. Hyvin suojattu muureilla ja sisältänyt suuren joukon erilaisia rakennuksia (temppeleitä, palatseja, torneja, jne.). Nykyään myös tämä alue on suojelukohde. Kävimme taas tutustumassa moneen paremmin säilyneeseen. Totesimme, että olemme tähän mennessä kuvanneet jo aika monta kivikasaa.

Teimme myös yhden tornivalloituksen eli kiipesimme voiton torniin 38 m korkeuteen kapeaa portaikkoa. Koko torni on kaiverrettu hindulaisin ornamentein niin sisältä kuin ulkoa. Ylhäältä oli hienot näkymät alueelle.

Viimein klo 17.30 aikoihin saavuimme perille Udaipuriin ja majoituimme tällä kertaa melko keskelle kaupunkia. Täällä vietämme myös huomisen päivän.

Pink Cityn kautta Bollywoodiin

Aamuajelu Pink Cityn (Jaipurin vanha kaupunki) vielä hiljaisilla kaduilla vei meidät Amber Palacelle. Toiset ratsastivat elefanteilla korkealle mäelle. Me reippailtiin kävellen. Palatsin alueella oli eri kokoisia aukioita, komeita mosaiikkitöitä. Mutta taas vain tyhjiä huoneita.

Aamupalan nautimme kuskin valitsemassa paikallisessa kuppilassa: oikein herkullista parathaa jogurtin ja chain kanssa. Vähän kyllä arvelutti, kun näki, miten astiat pestiin ja kuivattiin. Makuelämys ja palvelukokemus olivat taas unohtumattomia. Lähes kymmenen "kokkia" huolehtimassa muutamasta asiakkaasta, Marjo ainoana naisena koko paikassa. Eikä tapahtuma ollut mielenkiintoinen ainoastaan meille, sillä me tunnuiumme kiinostavan ja aiheuttavan hauskuutta aivan yhtä paljon henkilökunnalle.

Iltapäivän vietimme vanhan kaupungin City Palacen alueella. Maharatjojen historiaa ja asuja & aseita. Oikein mielenkiintoista ja mukavaa. Oli siellä obervatoriokin, muttei me siitä oikein mitään saatu irti; kellonajan näki hyvin kännykästäkin.

Välipalaa ostimme katukeitiöstä: samosat ja gatchorit (semmoiset toiset maukkaat sipulia sisältävät piiraat). Hinta ei taaskaan päätä huimannut, noin 40 senttiä yhteensä.

Illalla menimme katsomaan kunnon Bollywoodleffan. Kuulemma Intian parhaimpaan elokuvateatteriin ja siellä oikein Diamond boxiin. Pysyimme hereillä koko kolmituntisen, koska niin hauskaa meillä oli :) Bondimpaa kuin bondi ja hempeämpää & ylinäytellympää kuin vanhat kunnon suomalaiset uittotarinat. Ja huom - kesken leffan meille tarjottiin tulkkausta takapenkiltä. Sällillä oli kyllä ruotsalainen asiakas, mutta ainahan sitä voisi samasta tulkkauksesta ottaa lisäliksaa.

Agrasta Jaipuriin

Aamujoogan ja chain nautittuamme matka jatkui kohti Jaipuria.
Hedelmiä evääksi pikkukylästä ja auton nokka seuraavalle nähtävyydelle, Fatehpur Sikriin. Seinät ja aukiot ovat tallella, mutta rikkaudet on hukattu jonekin, ehkä osin Englantiin.

Matkamme jatkui ja nyt kuskimme lupasi viedä meidät katsomaan nähtävyyttä, jota kutsui nimellä "Step well". Intialaiselta nimeltään paikka on Chand Baori ja se on toiminut joskus muinoin ilmeisesti eräänlaisena kylpylänä. Pohjalla parinkymmenen metrin syvyydessä on ollut kylpypaikka, jonne moniportaiset rappuset johtivat.

Tänään totesimme jälleen kerran, että intialaisten olevan kauppiaskansaa. Minne tahansa menet, niin joku on jo tarjoamassa jotakin ostettavaksesi - tuotteita tai palveluja. Jos kieltäydyt ostamasta, niin sehän ei intialaiselle kauppiaalle tarkoita "ei", vaan se tarkoittaa, että kommunikointi on saatu alkuun ja nyt voi tulla entistä enemmän iholle ja yrittää myydä entistä sitkeämmin.

Jaipuriin saavuimme klo 16 jälkeen. Majoituimme mukavaan ja siistiin pikkuhotelliin. Täällä vietämmekin 2 seuraavaa yötä. Majoittumisen jälkeen virkistimme itseämma ayurvedisilla hoidoilla ja kuskimme löysi meille maittavan, paikallisen illallispaikan. Mausteista kanaa ja juustoa tandooriuunista. Nam!

Haloo Suomi - täällä Intia

Pääsimme eilen jatkamaan matkaa Istanbulista Intiaan, koska kentällä lippujen kirjoitus sujui kuin elokuvissa
ja onneksemme myös Delhin lento oli selkeästi myöhässä. Tänä aamuna totesimme iloksemme, että itsemme lisäksi Delhiin olivat saapuneet myös rinkkamme. Jihuu!

Meitä oltiin kentällä vastassa paikallisesta matkatoimistosta (kello oli noin 6 aamulla). Olimme sopineet, että neuvottelemme Intian kultaisen kolmion tai vastaavan mahdollisesta kiertämisestä heidän kuskinsa ja autonsa kanssa.Viikon paketti syntyi kohtuullisella tinkimisellä ja klo 8.30 olimmekin jo matkalla Agraan. Siis kun alkuun päästiin niin antaa mennä vaan.

Nyt sovitusta 7 päivän reissusta on eka päivä takana: hirveetä liikennettä, turistipaikan kelpo intialainen lounas ja Taj Mahal sekä kasvispäivällinen muuten tyhjässä ravintolassa. Taj Mahal korvasi vahvasti viime viikonloppuna väliin jääneet Kädentaidon messut. Tuo maailman perintökohteiden ykkönen (ainakin intialaisten mielestä) teki unohtumattoman vaikutuksen.

Tänään ainakin Istanbuliin

Lentokentällä ollaan!
Nyt voimme siis sanoa olevamme reissussa. Tosin lähtöselvityksen virkailija ehdotti lähtöselvityksen aikana, että voisimme siirtää lähtömme huomiseksi. Lentomme Istanbuliin lähtee tällä tietoa 45 min aikataulusta myöhässä ja se puolestaan puolittaa vaihtoajan Istanbulissa (45 minuuttiin).
Peukkuja tarvitaan siis taas, jotta me ja matkatavarat ehdimme jatkolennolle.

Valoa näkyvissä.

Uudelleenreititys Istanbulin kautta.
Lähtö huomenna klo 14 Helsingistä.
Eiköhän se siitä.

Yllätykset alkoivat jo Suomessa

Matkaa varatessamme mietimme, että matkan aikana voi tapahtua kaikenlaista. Silloin ei tullut mieleen, että yllätykset alkaisivat jo Suomessa.

Rinkat on pakattu. Matkalaiset ovat valmiina.
Matka ei kuitenkaan vielä ala, koska kone ei tänään lähde lentäjien lakon vuoksi.

Seuraava yritys tiistaina.
Pidetään peukkuja!