Aavikkoalueen läpi Udaipuriin

Tänään olemme istuneet jokusenkin tovin autossa, noin 500 km (noin 7 tuntia). Liikenne Intiassa on aivan oma lukunsa. Äänimerkkiä käytetään koko ajan ja valoja vilkutellaan. Koko ajan mennään eteenpäin ja sivukaduilta tullaan liikenteen sekaan muitta mutkitta. Välillä mennään koko tien leveydeltä samaan suuntaan, jos vastaan ei juuri sillä hetkellä tule liikennettä. Yksi hyvä taktiikka on ajaa keskiviivaa pitkin, niin voi väistää aina tarpeen mukaan sinne minne pitää/mahtuu.

Tänään tulimme paljon suuria maksullisia teitä - Intialaisia moottoriteitä. Suurimmaksi osaksi liikenne oli raskasta kalustoa ja sitä oli paljon. Maksiminopeus noilla teillä on noin 90 km/h ja sitä noudatetaan yllättävän hyvin.

Mutta, mutta - vaikka kyseessä ovat siis tiet, joissa on 2 tai 3 kaistaa kumpaankin suuntaan ja välissä selkeä jakaja, niin välillä voi auto tulla vastaan myös väärään suuntaan. Kyllä, luit oikein - auto voi tulla vastaan väärään suuntaan ja jopa millä kaistalla tahansa! Jalankulkijoille ei ole olemassa ali- tai ylikulkuja, vaan jalankulkijat (myös pienet koululaiset kylien kohdilla) ylittävät suuren tien jalkaisin niinkuin pienemmänkin tien aikana. Lisäksi tiellä voi milloi tahansa olla auto pysäköitynä, kerjäläinen kerjäämässä, lehmä, koira tai muuta vastaavaa. Joskus tietullijonossa voi mennä aikaa, kun joku intialainen kieltäytyy maksamasta tullia ja jaksaa väitellä asiastaan kauan. Tälläinen henkilö voi olla myös ajossa olevan bussin kuski. Sekin on nähty.
Intiassa on siis tässäkin suhteessa kaikki mahdollista.

Tänään maisemamme eivät juuri vaihdelleet. Kovasti oli tasaista, kuivaa ja aavikon oloista.

Kohokohtanamme Chittorgarh Fort, joka sijaitsi samannimisen kylän kupeessa noin 180 metrin korkeudessa. Se on aikanaan ollut Hindujen kylä. Hyvin suojattu muureilla ja sisältänyt suuren joukon erilaisia rakennuksia (temppeleitä, palatseja, torneja, jne.). Nykyään myös tämä alue on suojelukohde. Kävimme taas tutustumassa moneen paremmin säilyneeseen. Totesimme, että olemme tähän mennessä kuvanneet jo aika monta kivikasaa.

Teimme myös yhden tornivalloituksen eli kiipesimme voiton torniin 38 m korkeuteen kapeaa portaikkoa. Koko torni on kaiverrettu hindulaisin ornamentein niin sisältä kuin ulkoa. Ylhäältä oli hienot näkymät alueelle.

Viimein klo 17.30 aikoihin saavuimme perille Udaipuriin ja majoituimme tällä kertaa melko keskelle kaupunkia. Täällä vietämme myös huomisen päivän.