Loppumietteitä 8.3.2010

Vasta Kuuban ajan aivan lopulla tulimme ajatelleeksi, että kotiin ollaan pian palaamassa. Mietimme miltähän puhdas talvi-ilma tuoksuu? Miltä tuntuvat pitkät housut jalassa? Pipo päässä ja hanskat kädessä? Luminen maisema? Hiljaisuus Villilässä? Sukulaiset ja ystävät saman pöydän ääressä!

Haikeuttakin alkoi olla mielessä, kun ajattelimme kuluneita 3½ kuukautta, mutta onneksi muistojen ääreen voi aina palata kuvien ja näiden nettikirjoitustenkin avittamana.

Jokainen maa on omalla tavallaan muistuttanut meitä elämän tärkeistä asioista. Jokaisessa maassa olemme päässeet tutustumaan johonkin meille tuntemattomaan. Silti olemme kohdanneet peruselämisen tutut asiat joka paikassa. Välillä olemme saaneet ihailla luonnon mahtavauutta ja kauneutta, välillä olemme saaneet hämmästellä ja jopa kauhistella näkemiämme elinoloja. Erityisen onnellisia olemme siitä, että olemme 3½ kk kokeneet kaiken yhdessä. Ei ole montaakaan hetkeä koko matkan aikana, jolloin olisimme olleet eri teillä.

Nyt olemme olleet kotona kolme päivää ja olo alkaa tasaantua. Ensin tuli päätä kiertävä pääkipu, oudot unet ja väsymys - molemmille. Pitkät ja paksut vaatteet sekä talvikengät ovat tuntuneet oudoita. On ollut ilo nähdä ystäviä ja sukulaisia kasvotusten ja puhua heidän kanssaan puhelimessa. Kaikki olemme samaa mieltä - ensin tuo vajaan 4 kk reissu tuntui pitkältä ajalta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika meni todella nopeasti.

Rinkatkin saapuivat eilen sunnuntaina ja saimme tyhjentää niiden sisällön suoraan pesukoreihin. Pesukoneesta ja kuivausrummusta olemme osanneet olla onnellisia. Kuubassa sellaisia hienouksia ei ole läheskään kaikilla käytössä (ei edes majoituspalveluita tarjonneissa perheissä). Moni muukin asia palautuu arvoonsa - hanasta tuleva juomakelpoinen & maukas vesi, viemäreiden toimiminen, yleinen siisteys, puhtaus ja raikas ilma, jne.

Matkamme oli erittäin onnistunut. Pysyimme terveenä koko reissun eikä meille sattunut mitään suurempaa haveria koko matkamme aikana. Joku jo kysyi, että olemmeko nyt reissanneet niin paljon, että emme liikahda kotoamme pitkään aikaan. Mitäs luulette? No, eihän toki. Jatkamme edelleen kohti uusia reissuja ja seikkailuja sekä vanhoihin että uusiin kohteisiin. Yleensä olemme rauhallisin mielin, kun meillä ainakin yksi matka on varattuna. Timo jatkaa reissamista jo huhtikuun loppupuolella perinteisellä 2 viikon Mallorcan pyöräilyleirillä.

Nyt me päätämme rtw-matkablogimme näihin kuviin ja tunnelmiin!

Kiitos teille kaikille blogiamme seuranneille.

Kotona 6.3.2010

Olemme olleet sen verran pitkään matkalla, että eilen ei meinannut millään ymmärtää määränpään olevan Suomi ja Tampere. Pikemminkin tuntui, että olemme jälleen matkalla seuraavaan kohteeseen...

Pääsimme viime yönä perille lähes suunnitellussa aikataulussa. Madridin lähtö myöhästyi ja Berliinin vaihto oli niin tiukka, että ilman Finnairin koneen pientä odottelua emme olisi siihen ehtineet. Se kuitenkin odotti sen aikaa, kun siirryimme koneesta toiseen ja niin olimme Helsinki-Vantaalla klo 22.15 vain 10 min aikataulusta myöhässä. Matkatavarat jäivät toki Berliiniin ja niitä odottelemme tulevaksi nyt viikonlopun aikana. Tänään ne eivät vielä tulleet.

Tuukka tuli meidät kentältä hakemaan ja niin pääsimme sandaaleissamme hienosti ja nopeasti kotiin, jonne saavuimme ihmettelemään lumen paljoutta klo 01 aikoihin. Kiitos Tuukka!

Omassa sängyssä nukutti hyvin. Kesken unien tuli kuitenkin olo "missäs me nyt taas ollaankaan?", kunnes muistui mieleen, että kotiinhan me jo palattiin.

Maisema ikkunasta on samaan aikaan tuttu ja outo. Tuo luminen maisema vain on niin erilainen. Hieno kyllä! Aamulla ihmetytti kun pitää pukea muitakin vaatteita kuin shortsit ja t-paita. Oikein nauratti, kun oli taas vaatekaapin tarjonta käytettävissä. Äkkiä sitä näköjään oppi siihenkin, että on vain pari vaatekertaa, eikä juuri vaihtoehtoja.

Olemme tänään myös aloittaneet kuvin lisäämisen Kuuban juttuihin.

Viimeistä viedään 4.3.2010

Eilinen Havannaan paluu meni melko joutuin. Bussissa meille näytettiin leffana Avatar, joka oli meidän mielestä melko hämmästyttävää Kuuban tarjonnaksi. Perillä Casaverassa meidät otettiin tutulla vieraanvaraisuudella taas vastaan - Marjo sai minttuteetä, Timo Elion äidin kahvia ja leivän päälle Elion juuri valmistamaa kookos-ananas-hunaja - höystettä. Nam.

Havannassa vesi on tullut rantatielle (kuuluu  kuulemma aina välillä asiaan) ja rannan kautta kulkeminen ei nyt onnistu. Taksimatkamme Parque-hotellille nettiin kesti siksi tavallista kauemmin. Vanhassa kaupungissa oli ruuhkaista ja hidasta.

Alla oleva kuva on otettu rantatieltä muutamia päiviä aiemmin. Silloin aallot tyrskysivät ja heittivät vettä jo hieman laidan yli ajotielle.

Nyt lähdemme viimeiselle kaupunkikierrokselle ja menemme illaksi Casaveraan pakkaamaan ja illalliselle. Klo 20 aikoihin (Kuuban aikaa) siirrymme lentokentälle ja klo 23.15 aloitamme lentomatkamme kohti Suomea (Madridin ja Berliinin kautta). Perillä meidän pitäisi olla perjantai-iltana klo 22.10 Helsinki-Vantaalla.

Kaikista Kuuban jutuista puuttuu kuvat ja niitä päivitämme juttuihin kotiin päästyämme.

Pian ollaan pakkasessa!

Trinidadista takaisin Havannaan 3.3.2010

Saa nayttaa tanaan olevan taas parempi. Aurinko paistaa, mutta tuuli on voimakas ja viileahko. Me vietamme viela paivan Trinidadin kylassa ja lahdemme takaisin Havannaan klo 15 bussilla. Edessa on reilun 6 tunnin bussimatka ja olemme Havannassa vasta klo 21.30.

 

Torstaina onkin yhteenvedon aika ja rinkat pakataan viela kertaalleen kotimatkaa varten. Kaymme todennakoisesti huomenna Havannassa viela Parque-hotellissa netissa ennen kotimatkaamme.

Trinidad 2.3.2010

Nukuimme yon yllattavan hyvin, vaikka sanky oli talla kertaa kuhmurainen, samoin tyyny. Suunnitelmamme oli menna tanaan noin 10 km paahan Trinidadin aurinkorantaa testaamaan. Kuten Kuubassa aiemminkin, saa paatti meidan puolestamme toisin. Taivas oli pilvessa. Valilla paistoi ja valilla paiskoi vetta oikein olan takaa.

Netissa yksi tunti (hidas yhteys) ja sitten kylalle ihmettelemaan.

Pääsimme kurkistelemaan myös muutamiin koululuokkiin, jotka olivat vastaavasti kadulle avoimia kuin useimmat kodit. Opettajat eivät tuntuneet olevan pahoillaan, vaikka joku kurkki luokkiin ja hieman oppilaiden kanssa vilkuteltiin ja juteltiin.

Sadekuurojen aikana oli aina luonteva kahvitauon paikka. Kirkotkin nayttivat sadekuurojen aikana keraavan entista suurempia joukkoja turisteja. kun olimme aikamme kiertaneet kylalla ja sade oli taas tulollaan, paatimme kokeilla saisimmeko aikaa paikalliselta hierojalta, jonka jo eilen naimme. Siis ovelta kurkkimaan ja huhuilemaan. Ja juuri kun paasimme ovesta sisaan taivaalta tuli taysi laidallinen vetta. Olipa hyva ajoitus! Hierontapaikan tati puhui ainoastaan espanjaa ja me emme vielakaan. Hinnan ymmarsimme, mutta aikataulun sovitteleminen vaati jo papaeria ja kynaa. Saimme perakkaiset puolentunnin ajat vyohyketerapiaan. Sita ennen ehtisimme viela pikaisesti lounaalle, mutta mihin menisimme tanaan?

Mietimme hetken paikkaa. Samalla jo eras paikallinen nainen tuli meita varvaamaan omaan paikkaansa. Sanoi, etta on virallinen, halpa ja ihan lahella (1 min). Me paatimme ottaa yhden kokemuksen lisaa ja kokeilla. Minuutin matka oli oikeasti 4 min matka (noh, lahella kuitenkin). Virallisuudesta emme olleet kovinkaan vakuuttuneita, kun ovella vilkuiltiin kovasti sivuille meidan sisaan astuessamme. Tavallinen kotihan sielta loytyi. Otimme juustoleivat seka hedelmalautaset. Taytyy myontaa, etta saimme melkeimpa parhaimman makuiset hedelmat Kuubassa. Halpakin tuo kokemus oli. Kovia ovat kylla turistin tarkkaavaisuutta testaamaan. Tamakin laskuttanut tati meinasi ensin "ihan vahingossa" laskuttaa leivista tuplahinnan ja sitten pyoritteli silmiaan, etta: "Mites mina nyt tuollaisen virheen meinasin tehda?".

Sitten oli vuorossa vyohyketerapia. Me olimme paikalla juuri sovittuun aikaan, mutta hieroja oli viela lounaalla. Tama ei ole Kuuban reissullamme ensimmainen kerta, kun nain kay. Onneksi hierojamies (myos Felix) saapui jo noin 10 min odottelun jalkeen. Timo meni hierontaan ensin ja Marjo sitten.

Kasittely oli tosi mukava kokemus. Otteet olivat ilmeisen asiantuntevat ja sopivan voimakkaat. Uuden Seelannin jalkeen on jooga ja venyttelyt kaytannossa jaaneet. Omaa saamattomuutta toki, mutta olosuhteillakin on ollut siihen vaikutusta. Jalkojen paalla olemme olleet jatkuvasti valilla kopotellen ja valilla reippaastikin kavellen ja kivuten. Jalkaterissakin sen tunsi, kun Felix kaanteli ja vaanteli, puristeli ja pisteli. Etenkin vasen jalkatera oli Timolla hyvinkin herkka. Mitkahan kanavat siella lienevat tukossa? Olemme kayttaneet koko reissun yksia kenkia kulkiessamme, vain sisatiloissa ja lyhyilla matkoilla ovat Crocsit paasseet jalkaan. Kylla on hyvat sandaalit olleet arvossaan! Ei hiertymia eika pahoja kovettumia.

Havannasta Trinidadiin 1.3.2010

Elio isäntämme herätti meidät hyvissä ajoin maaliskuun ensimmäiselle aamiaiselle vähän ennen seitsemää. Nautimme taas Casaverassa tuoreita hedelmiä, paahtoleipää, munia ja tomaattia, itse tehtyä marmeladia ja tuoremehua sekä äidin paahtamaa kahvia. Hyvää! Taksilla linja-autoasemalle ja kaupunkikiertelyn jälkeen maantielle. Reitti suuntautui sisämaahan ja maasto oli täysin tasainen. Viljelyksiä alkoi ilmaantua tien molemmin puolin. Suunnatoman isoja maissi-, sokeriruoko ja sitrushedelmäplantaaseja. Aina yhtä sorttia kerrallaan, eikä missään niiden jatkojalostustoimintaa. Kaikki ilmeisesti kuljetetaan aina isoihin, keskitettyihin tehtaisiin sitten kun on sen aika.

Liikenne oli 3+3-kaistaisella A1-moottoritiellä melko vähäistä. Kuorma-autoja lava täynnä matkalaisia, resuisia amerikanrautoja ja Ladoja, muutamia busseja ja siistejä vuokra-autoja. Oikeasti yksityisautoilua ei taida olla täällä olemassakaan vielä.

Lähempänä Trinidadia, noin 5 tunnin ajomatkan jälkeen, maisema muuttui mäkisemmäksi ja meri tuli näkyviin. Kaupunkiin sissänajo oli kapea ja tie muuttui mukulakivipintaiseksi muutamaa korttelia ennen bussiasemaa. Varaamamme casa particularen isäntä Felix oli lupauksensa mukaisesti meitä Timo-kyltin kanssa vastassa ja johdatti polkupyörätaksin kyytiin. Siinä sitä köröteltiin mukulakivillä kilometrin verran ja päästiin turvallisesti Casa Colonialin eteen. Kyyti maksoi 3 cuc ja kympistä kaveri antoi kuusi rahaa takaisin toivossa, ettei nuo turistit sitä huomaa. Pyysi kumminkin anteeksi. Myöhemmin selvisi, että nuorimies olikin talon omaa väkeä; verkostoituminen toimii Kuubassakin.

Majoituimme ja kävimme läpi majaan kirjautumisen. Olemme jo oppineet, että se on tärkeä ja tarkka toimenpide. Majan tarjoajia valvotaan kirjaamisistaan tarkasti ja mm. epäselvästä / virheellisestä kirjoituksesta joutuu maksamaan "sakkoa". Sitten läksimme heti Trininadin kylään tutustumaan ja se teki meihin oikein viehättävän vaikutuksen. Suurkaupungin jälkeen pienemmässä paikassa oleellisimmat kohteet tuntuivat löytyvän helpommin, meno ja elo on rauhaisampaa ja päivän sää lämpöisine auringonpaisteineen auttoi kovasti luomaan positiivista tunnelmaa. Ensin myöhäistä lounaspaikkaa meinasi olla vaikea löytää (iltapäivällä, kun lounas on loppu ja illallinen vasta tulossa), mutta sitten löysimme mukavan musiikkibaarin, josta saimme leipää ja munakasta.

Kiertelimme pieniä katuja - mukavia maisemia. Musiikin rytmejä. Värikkäitä pastellinsävyisiä taloja.

Joihinkin taloihin/koteihin pääsimme näkemään sisään auki olevista ovista ohi kävellessämme. Kodit näyttävät kaikki olevan hyvin samankaltaisia - olohuone lähinnä katua ja siellä aina muutama keinutuoli, tv, jne. Suurten (oven kokoisten) ikkunoiden edessä lähes aina kauniit rautakaletrit.

 Ja dominoa pelataan kadun kulmissa.

Taidegallerioita on paljon. Suurimmassa osassa niistä on aivan samanalaisia töitä - ei kovin kiinnostavaa. Mutta joukkoon mahtuu onneksi jokunen muukin. Me löysimme tänään yhden hyvin erilaisen. Osa taiteen tekijöistä asuu ko talossa ja heidän töitään on esillä ainoastaan tuossa galleriassa.

Trinidadin majojen hintataso on samaa luokkaa kuin Havannassa. Muutoin (ainakin ruoka ja juomat) täällä on halvempaa kuin suurkaupungin turistipaikoissa.

Illalla menimme Placa Major ravintolaan syömään. Olemme jo tottuneet Kuuban ruokatarjontaan, emmekä odottaneet suuria.Tilaamamme kala-rapu-hummerilautanen oli kuitenkin keskitasoa parempi. Erityisesti hummeri oli oikein maukas. Naapuripöydässä syöneet neitokaiset tilasivat kanaa ja olivat erittäin tyytymättömän oloisia kanankoipiinsa, joita yrittivät saada syötyä. Timo tilasi jälkiruoaksi: "Kahvi, rommi - 7-vuotaista - ei jäitä". Kahvi tuli ja hieman ihmettelimme, että rommi ei tullut samaan aikaan, kunnes Timo kahvia maistaessaan totesi rommin olevan kahvin seassa. Tarjoilija ei tainnut noteerata ilmausta "ei jäitä" tai sitten saattoi hieman ihmetellä :) Varaderossa näimme joidenkin nauttivan kahvinsa näin, mutta omalle kohdallemme ei ole aiemmin sattunut.

Varaderosta Havannaan 27.2.2010

TV uutiset herättivät meidät aamulla kauheaan uutiseen - maanjäristys Chilessä. Juuri siellä missä olimme olleet. Piti oikein kuunnella uudelleen, että olimmeko kuulleet ja nähneet oikein. Vasta eilen illalla puhuimme siitä, kuinka meillä on ollut koko reissumme ajan hyvä tuuri ja olemme selvinneet ilman mullistuksia. Seuraamme tilannetta, mutta näyttää siltä että olemme tsunamin ulottumattomissa.

Sää Varaderossa oli aamulla kaunis. Myrsky oli laantunut ja meri sädehti auringonvalossa vihreyttään - nyt melko rauhallisena.

Me joimme meren rannassa vielä lähtökahvit ja lähdimme klo 11.35 bussilla Havannaan. Emme päässeet kovinkaan pitkälle, kun taivas alkoi taas olla pilvessä. Tulimme melkein koko kolmituntisen bussimatkan vesisateessa. Onneksi juuri Havannaan saapuessamme taivas repeili, aurinko alkoi pilkistellä ja kuivattaa katuja sateen jäljiltä.

Huomisen, sunnuntain vietämme täällä Havannassa ja maanantaina matkaamme Trinidadiin. Ostimme bussiasemalta jo liput valmiiksi. Loppureissumme ohjelma alkaa siis olla kasassa. Keskiviikkoiltana palaamme Trinidadista ja myöhään torstai-iltana aloitamme matkamme kohti Suomea.

Toivoimme, että saisimme vielä kerran pyykkejämme pestyä täällä Havannassa, mutta sen toteutuminen jää nähtäväksi. Kun pesulaa majamme isäntäväeltä kyselimme ennen
Varaderoon lähtöämme, ei vastaus ollut kovinkaan selkeä - eikä varsinkaan vakuuttava. Jos sää on huono, pyykkiä ei täällä saa ainakaan päivässä kuivaksi. Emme siis elättele kovinkaan suuria toiveita pyykin suhteen.

Tulimme kaupungille syömään. Ravintola oli todella ilmeikäs ja perinteinen, pimeä ja tunnelmallinen. Mutta ruoka oli taas aika mautonta ja sitä oli paljon. Puolimetrinen varras täynnä kananpaloja, pari makkaraa ja naudanlihan palaa, paistettuja banaaneja ja papuriisiä. Pahus, kun jäi Tabasco majapaikkaan... Tämä oli muuten jo toinen kerta, kun ravintolan menu näyttää todella kattavalta, mutta todellisuudessa tarjonta on hyvin rajoitettua. Tänäänkin saimme lukea menua ihan rauhassa, mutta sitten kuulimme, että kalaa eikä mereneläviä ole lainkaan tänään tarjolla. Edellisessä paikassa taas ei puolestaan ollut juuri mitään muuta kuin mereneläviä. Lisäksi olisimme ottaneet ruokajuomaksi olutta ja vettä, jotka olisivat maksaneet yhteensä noin 2-3 cucia, mutta ilmeisesti oluen puutteen vuoksi meille myytiin kannu talon Sangriaa hintaan 9 :)

Katselimme uutiset netistä. Järistyksen keskus sijaitsi reilut 100 km Santiagon eteläpuolella, mutta tuhoja oli myös sillä korkeudella, missä me olimme n 10 päivää sitten. Kyllä ääri-ilmiöitä pallollamme nyt riittää.

Varadero 26.2.2010

Aamupalan aikana pilviverho alkoi rakoilla hieman. Meri ei enää myrskynnyt eiliseen tapaan. Mietimme tarkenisimmeko uima-altaalla. Päätimme kokeilla. Simmarit alle, muut vaatteet päälle ja altaalle. Aika moni muukin oli päättänyt tulla ja letkeä musiikki oli jo soimassa tunnelman luomiseksi.

Yrityksemme palkittiin. Pilvet rakoilivat enemmän ja enemmän. Pian saimme jo heittää auringonpalvontavaihteelle ja levittää aurinkorasvaa pintaamme. Näissä aurinkoisissa merkeissä vierähtikin sitten lähes klo 14 asti. Timo tosin kävi välissä testaamassa hotellin parturipalvelua. Aivan 0-tasoon heidän koneensa ei pystynyt, mutta siistiä, lyhyttä jälkeä kyllä saivat aikaan. Marjo keskittyi auringonpaisteessa Kuubaan sopivaan lukemiseen: Che Guevaran "Tien päällä taas", joka on kertomus Che Guevaran matkasta Latinalaisessa Amerikassa lääkäriksi vamistuttuaan 1953. Sanotaan, että tämä matka synnytti Che Guevarasta vallankumousjohtajan.

Onneksi valitsimme auringon aamupäivällä, sillä lounaan aikana pilvet jälleen peittivät taivaan ja sää viileni. Sattumoisin osuimme TV:n ääreen juuri kun Suomi-USA jääkiekko-ottelu Vancouverissa oli alkamassa. Päätimme, että jäämme katsomaan. Olihan tämä jotakuinkin ainoa tapahtuma, jota Vancouverista seuraisimme (eilen illalla tosin näimme Laura Lepistön vapaaohjelman). Mutta huonostihan siinä jääkiekossa Suomelle kävi ja into matsin seuraamiseen lopahti ensimmäisen erän myötä...

Oli aika vierailla naapurihotelissa nettiasioissa. Koneemme virta alkoi olla vähissä ja toivoimme, että naapurihotellissa saamme myös virtaa koneeseen. Meidän hotellissa ja hotellihuoneessa ei ole meille sopivia pistorasioita ja sähkö on vain 110 V. Hyvin kävi, naapurihotellin internet-huoneessa oli myös meille sopiva pistokepaikka ja 220 V. Saimme siis päivitettyä blogia samalla kun kävimme tutkimassa onko maailmalla tapahtunut jotain merkittävää ja minkälaisia majapaikkoja Trinidad tarjoaa. Olemme suunnitelleet parin päivän reissua Trinidadin kylään maanantaista keskiviikkoon ja laitoimme yhteen majapaikkaan tänään tiedustelun vetämään.

Ilta oli viileä, ehkä viilein meidän täällä olomme aikana. Se tuntuu myös hotellihuoneen viileytenä. Onneksi ei kuitenkaan sada lunta eikä maa järise. Huomenna lauantaina matkustamme takaisin Havannaan ja palaamme tuttuun Casaveraan majoittuumaan.

Varadero 25.2.2010

Sade oli loppunut, mutta myräkkä ei. Tuuli puhalsi voimakkaasti ja meri myrskysi voimakkain vaahtopäin. Taivas oli pilvinen. Menimme epäillen aamiaiselle. Illaliskokemus ei herättänyt suuria odotuksia. Onneksi löysimme aamupalalta itsellemme sopivaa syötävää (paljon hedelmiä, mehua, leipää, juustoa jne.). Aamupalan jälkeen (klo 10) jonotimme itsellemme paikan ala carte ravintolaan illalliselle. Täällä on sellainen systeemi, että joka päivä ensiksi ilmoittaautuneet (noin 20 henkeä) pääsevät syömään ns. parempaan ravintolaan. Onko ruoka sitten parempaa, sen pääsemme maistamaan illalla.

Mitäs sitten tehtäisiin? Uimaan ei voi mennä. Rannallakin on liian kylmää ja tuulista.

Hotellihuoneessa norjottaminen on tylsää. Olisi aika päivittää blogiakin, mutta hotellin internet on rikki eikä korjaajasta ole tietoa. Kyselimme nettiyhteyksistä muualla
ja saimme selville, että viereisessä hotellissa voisi olla. Menimme sinne ja olihan siellä. Hieman ylihintaan myivät meille hotellin ulkopuolisille langatonta yhteyttään tunniksi kerrallaan. Siinä vierähtikin sitten seuraava tunti mukavasti.

Koska sää ei ollut pahentunut eikä parantunut, päätimme tehdä kävelyreissun Varaderon keskustaan, jonne meillä on matkaa noin 3 km. Bussikierroskin olisi ollut mahdollinen, mutta kurjan sään takia bussit olivat tupaten täynnä ja kävely teki meille oikein hyvää. Olimme kävelyreissullamme noin 2½ tuntia ja kävimme bussiasemalla ostamassa meille paluuliput lauantaiksi (klo 11.35). Näimme kävelyreissumme aikana monia mukavan näköisiä ravintoloita ja kuppiloita. Meillä on siis vaihtoehtoja...

Lounas oli menettelevä. Etenkin kun löysimme yhdestä pöydästä Tabasco-pullon, jolla saimme loihdittua mauttomaankin pastaan makua :) Yksi tarjoilija huomasi meidän pitävän Tabascosta ja kehotti poislähtiessämme ottamaan pullon mukaamme, jotta voimme käyttää sitä aina, kun tulemme syömään.

Pilviverhoon on tullut pientä rakoilua. Tuuli on edelleen voimakas ja meri vaahtopäinä.

 Me päätimme käydä tutkimassa hotellin allasaluetta. Se oli seinillä suojattu, mutta tuuli pääsi silti sinnekin viilentämään. Kun aurinko paistoi pilvien välistä oli ihanan lämmin ja heti kun aurinko meni pilveen, tuulen viima tuntui kylmäältä. Kieltämättä mieleen tuli viime kevään Mallorcan eka viikko, jolloin nautittiin auringosta altaan reunalla aikalailla samaan malliin - välillä vaatteita vähentäen ja välillä lisäten.

Illallinen "paremmalla puolella" ei juuri tuonut maukkautta ruokiin. Olimme pettyneitä. Tilaamamme grillattu kala ei meidän mielestä ollut grilliä nähnytkään. Muutoinkin aterian eri ainekset olivat samoja kuin buffetin puolella. Erona oli lähinnä tarjoilu. Huomenna menemme siis taas buffetin puolelle Tabasco-pullo mukanamme ;)

Varaderoon 24.2.2010

Busimme lähti Havannasta klo 12 ja meille oli kerrottu, että matka Varaderoon kestää noin 2 tuntia (120 km). Kaupungista ulosajo kesti kuitenkin lähes puoli tuntia. Pysähtelimme vielä parissa-kolmessa paikassa ja jokaisessa aikaa näytti menevän eniten henkilökunnan rupatteluun/ohjeistukseen, mitä lieneekin. Matkan varrella näimme merimaisemien ja kylien lisäksi mm. Kuuban öljytuotantoa - yhden suuremman jalostamon ja muutaman pienemmän. Polttoaineen hintaa emme ole saaneet vielä selville, mutta sen täytyy olla halpaa, koska liikenteessä on niin monia vanhoja bensasyöppöjä amerikanrautoja. Matkamme Varaderoon kesti lopulta 3 tuntia kahden sijaan. Alun hitauden jäkeen pidimme vielä 15 min kahvitauon matkan puolivälissä ja kiersimme yhden "ylimääräisen" lenkin Varaderon lentokentän kautta (kukaan ei tullut sieltä kyytiin, eikä jäänyt pois).

Perillä otimme historiallisen taksin, kirkkaan keltaisen ja tunnelmaan sopivan

- olimmehan aloittamassa kolmen vuorokauden aurinkoloman "all inclusive" - hotellissa, jossa siis kaikki sisältyy hintaan (ruoat ja juomat, 24 h). Hotellimme on alueen vanhin ja siksi osasimme varautua tiettyyn kuluneisuuteen. Muuten meille vakuutettiin, että paikka on loistava. Perille päästyämme totesimme, että hoteli näyttää ainakin ulkoa hyvin kuluneelta, mutta meri on aivan hotellin vieressä ja näkymä aulasta, baarista ja ravintoloista on hieno. Suoraan vihreänä hohtavlle merelle. Saimme huoneen, mutta ensimmäisessä ilmastointi vuosi vettä norona. Emme kelpuuttaneet huonetta. Toinen tarjottu huone ei ollut vielä valmiina ja siellä oli nähtävissä samaa vedentiputtamista. Kolmannella kerralla kelpuutimme huoneen (tosin sielläkin oli siivous vielä hieman kesken, vaikka respassa vakuutettiin toisin).

Kello oli 16 ja aamiaisesta oli jo aikaa. Hotellin lounasaika oli loppunut jo klo 15, joten menimme kahvilaan haukkaamaan voileivät kahvin kera. Jälkkäriksi rantabaarista pinacoladat. Meri oli hieno, mutta taivas pilvessä. Toivoimme, että pilvisyys jää tulopäivään ja huomenna pääsisimme rannalle. Nyt meillä on taas hieno merenranta käytössämme.

Illallinen hotellin ravintolan buffetissa oli täydellinen pettymys. Eikä se ollut päivän ensimmäinen. Hotelli on hyvin kulunut ja tunkkainen. Ennen illallista alkoi sade ja myrsky. Rappukäytävässä ja monissa muissa paikoissa vesi tulee sisään. Sen myötä monessa paikassa tuntee homeen. Ei niin hirveän hyvä tunnelman luoja aurinko-lepolomalle. Entäs se illalinen? Emme muista milloin olisimme syöneet jotain yhtä mautonta ja pahaa. Ruokaa oli tarjolla paljon, mutta mikään ei maistunut miltään. Ruokajuomaksi oli tarjolla yhtä olutta ja yhtä viintä. Olut on tietenkin se mauttomin markkinoilla olevista. Punaviini oli niin vetistä, että puoli lasillista oli riittävästi. Illallisen kohokohta oli jälkiruokapöytä kakkuineen, jäätelöineen ja hedelmineen.

Illallisen jälkeen istahdimme hetkeksi aulabaariin. Siellä oli 3 henkinen orkesteri soittamassa ja laulamassa. Jäimme kuuntelemaan. Ajattelimme kokeilla baarin palveluja. Päivällä baarissa olleet konjakit, brandyt jne. oli korjattu pois. Me päädyimme ottamaan kuubalaiset mojitot (sokeria, sitruunaa, mintun lehtiä, sodavettä ja rommia), mutta kumpikaan meistä
ei pystynyt juomaansa juomaan. Baarissa käytettiin jotain erittäin halpaa ja kammottavan makuista rommia.

Nukkumaan kävimme tuulen ujeltaessa nurkissa ja meren myrskytessä toivoen, että huomenna meillä olisi toisenlainen sää. Luimme Positiivareiden viesteistä eräänä menneenä päivänä ajatelman, joka on täällä käyttökelpoinen. Ajatelman idea oli seuraava:  "Jos palvelun taso/laatu ei miellytä, muuta asennetta."