Trinidad 2.3.2010

Nukuimme yon yllattavan hyvin, vaikka sanky oli talla kertaa kuhmurainen, samoin tyyny. Suunnitelmamme oli menna tanaan noin 10 km paahan Trinidadin aurinkorantaa testaamaan. Kuten Kuubassa aiemminkin, saa paatti meidan puolestamme toisin. Taivas oli pilvessa. Valilla paistoi ja valilla paiskoi vetta oikein olan takaa.

Netissa yksi tunti (hidas yhteys) ja sitten kylalle ihmettelemaan.

Pääsimme kurkistelemaan myös muutamiin koululuokkiin, jotka olivat vastaavasti kadulle avoimia kuin useimmat kodit. Opettajat eivät tuntuneet olevan pahoillaan, vaikka joku kurkki luokkiin ja hieman oppilaiden kanssa vilkuteltiin ja juteltiin.

Sadekuurojen aikana oli aina luonteva kahvitauon paikka. Kirkotkin nayttivat sadekuurojen aikana keraavan entista suurempia joukkoja turisteja. kun olimme aikamme kiertaneet kylalla ja sade oli taas tulollaan, paatimme kokeilla saisimmeko aikaa paikalliselta hierojalta, jonka jo eilen naimme. Siis ovelta kurkkimaan ja huhuilemaan. Ja juuri kun paasimme ovesta sisaan taivaalta tuli taysi laidallinen vetta. Olipa hyva ajoitus! Hierontapaikan tati puhui ainoastaan espanjaa ja me emme vielakaan. Hinnan ymmarsimme, mutta aikataulun sovitteleminen vaati jo papaeria ja kynaa. Saimme perakkaiset puolentunnin ajat vyohyketerapiaan. Sita ennen ehtisimme viela pikaisesti lounaalle, mutta mihin menisimme tanaan?

Mietimme hetken paikkaa. Samalla jo eras paikallinen nainen tuli meita varvaamaan omaan paikkaansa. Sanoi, etta on virallinen, halpa ja ihan lahella (1 min). Me paatimme ottaa yhden kokemuksen lisaa ja kokeilla. Minuutin matka oli oikeasti 4 min matka (noh, lahella kuitenkin). Virallisuudesta emme olleet kovinkaan vakuuttuneita, kun ovella vilkuiltiin kovasti sivuille meidan sisaan astuessamme. Tavallinen kotihan sielta loytyi. Otimme juustoleivat seka hedelmalautaset. Taytyy myontaa, etta saimme melkeimpa parhaimman makuiset hedelmat Kuubassa. Halpakin tuo kokemus oli. Kovia ovat kylla turistin tarkkaavaisuutta testaamaan. Tamakin laskuttanut tati meinasi ensin "ihan vahingossa" laskuttaa leivista tuplahinnan ja sitten pyoritteli silmiaan, etta: "Mites mina nyt tuollaisen virheen meinasin tehda?".

Sitten oli vuorossa vyohyketerapia. Me olimme paikalla juuri sovittuun aikaan, mutta hieroja oli viela lounaalla. Tama ei ole Kuuban reissullamme ensimmainen kerta, kun nain kay. Onneksi hierojamies (myos Felix) saapui jo noin 10 min odottelun jalkeen. Timo meni hierontaan ensin ja Marjo sitten.

Kasittely oli tosi mukava kokemus. Otteet olivat ilmeisen asiantuntevat ja sopivan voimakkaat. Uuden Seelannin jalkeen on jooga ja venyttelyt kaytannossa jaaneet. Omaa saamattomuutta toki, mutta olosuhteillakin on ollut siihen vaikutusta. Jalkojen paalla olemme olleet jatkuvasti valilla kopotellen ja valilla reippaastikin kavellen ja kivuten. Jalkaterissakin sen tunsi, kun Felix kaanteli ja vaanteli, puristeli ja pisteli. Etenkin vasen jalkatera oli Timolla hyvinkin herkka. Mitkahan kanavat siella lienevat tukossa? Olemme kayttaneet koko reissun yksia kenkia kulkiessamme, vain sisatiloissa ja lyhyilla matkoilla ovat Crocsit paasseet jalkaan. Kylla on hyvat sandaalit olleet arvossaan! Ei hiertymia eika pahoja kovettumia.