Loppumietteitä 8.3.2010

Vasta Kuuban ajan aivan lopulla tulimme ajatelleeksi, että kotiin ollaan pian palaamassa. Mietimme miltähän puhdas talvi-ilma tuoksuu? Miltä tuntuvat pitkät housut jalassa? Pipo päässä ja hanskat kädessä? Luminen maisema? Hiljaisuus Villilässä? Sukulaiset ja ystävät saman pöydän ääressä!

Haikeuttakin alkoi olla mielessä, kun ajattelimme kuluneita 3½ kuukautta, mutta onneksi muistojen ääreen voi aina palata kuvien ja näiden nettikirjoitustenkin avittamana.

Jokainen maa on omalla tavallaan muistuttanut meitä elämän tärkeistä asioista. Jokaisessa maassa olemme päässeet tutustumaan johonkin meille tuntemattomaan. Silti olemme kohdanneet peruselämisen tutut asiat joka paikassa. Välillä olemme saaneet ihailla luonnon mahtavauutta ja kauneutta, välillä olemme saaneet hämmästellä ja jopa kauhistella näkemiämme elinoloja. Erityisen onnellisia olemme siitä, että olemme 3½ kk kokeneet kaiken yhdessä. Ei ole montaakaan hetkeä koko matkan aikana, jolloin olisimme olleet eri teillä.

Nyt olemme olleet kotona kolme päivää ja olo alkaa tasaantua. Ensin tuli päätä kiertävä pääkipu, oudot unet ja väsymys - molemmille. Pitkät ja paksut vaatteet sekä talvikengät ovat tuntuneet oudoita. On ollut ilo nähdä ystäviä ja sukulaisia kasvotusten ja puhua heidän kanssaan puhelimessa. Kaikki olemme samaa mieltä - ensin tuo vajaan 4 kk reissu tuntui pitkältä ajalta, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika meni todella nopeasti.

Rinkatkin saapuivat eilen sunnuntaina ja saimme tyhjentää niiden sisällön suoraan pesukoreihin. Pesukoneesta ja kuivausrummusta olemme osanneet olla onnellisia. Kuubassa sellaisia hienouksia ei ole läheskään kaikilla käytössä (ei edes majoituspalveluita tarjonneissa perheissä). Moni muukin asia palautuu arvoonsa - hanasta tuleva juomakelpoinen & maukas vesi, viemäreiden toimiminen, yleinen siisteys, puhtaus ja raikas ilma, jne.

Matkamme oli erittäin onnistunut. Pysyimme terveenä koko reissun eikä meille sattunut mitään suurempaa haveria koko matkamme aikana. Joku jo kysyi, että olemmeko nyt reissanneet niin paljon, että emme liikahda kotoamme pitkään aikaan. Mitäs luulette? No, eihän toki. Jatkamme edelleen kohti uusia reissuja ja seikkailuja sekä vanhoihin että uusiin kohteisiin. Yleensä olemme rauhallisin mielin, kun meillä ainakin yksi matka on varattuna. Timo jatkaa reissamista jo huhtikuun loppupuolella perinteisellä 2 viikon Mallorcan pyöräilyleirillä.

Nyt me päätämme rtw-matkablogimme näihin kuviin ja tunnelmiin!

Kiitos teille kaikille blogiamme seuranneille.

Kotona 6.3.2010

Olemme olleet sen verran pitkään matkalla, että eilen ei meinannut millään ymmärtää määränpään olevan Suomi ja Tampere. Pikemminkin tuntui, että olemme jälleen matkalla seuraavaan kohteeseen...

Pääsimme viime yönä perille lähes suunnitellussa aikataulussa. Madridin lähtö myöhästyi ja Berliinin vaihto oli niin tiukka, että ilman Finnairin koneen pientä odottelua emme olisi siihen ehtineet. Se kuitenkin odotti sen aikaa, kun siirryimme koneesta toiseen ja niin olimme Helsinki-Vantaalla klo 22.15 vain 10 min aikataulusta myöhässä. Matkatavarat jäivät toki Berliiniin ja niitä odottelemme tulevaksi nyt viikonlopun aikana. Tänään ne eivät vielä tulleet.

Tuukka tuli meidät kentältä hakemaan ja niin pääsimme sandaaleissamme hienosti ja nopeasti kotiin, jonne saavuimme ihmettelemään lumen paljoutta klo 01 aikoihin. Kiitos Tuukka!

Omassa sängyssä nukutti hyvin. Kesken unien tuli kuitenkin olo "missäs me nyt taas ollaankaan?", kunnes muistui mieleen, että kotiinhan me jo palattiin.

Maisema ikkunasta on samaan aikaan tuttu ja outo. Tuo luminen maisema vain on niin erilainen. Hieno kyllä! Aamulla ihmetytti kun pitää pukea muitakin vaatteita kuin shortsit ja t-paita. Oikein nauratti, kun oli taas vaatekaapin tarjonta käytettävissä. Äkkiä sitä näköjään oppi siihenkin, että on vain pari vaatekertaa, eikä juuri vaihtoehtoja.

Olemme tänään myös aloittaneet kuvin lisäämisen Kuuban juttuihin.

Viimeistä viedään 4.3.2010

Eilinen Havannaan paluu meni melko joutuin. Bussissa meille näytettiin leffana Avatar, joka oli meidän mielestä melko hämmästyttävää Kuuban tarjonnaksi. Perillä Casaverassa meidät otettiin tutulla vieraanvaraisuudella taas vastaan - Marjo sai minttuteetä, Timo Elion äidin kahvia ja leivän päälle Elion juuri valmistamaa kookos-ananas-hunaja - höystettä. Nam.

Havannassa vesi on tullut rantatielle (kuuluu  kuulemma aina välillä asiaan) ja rannan kautta kulkeminen ei nyt onnistu. Taksimatkamme Parque-hotellille nettiin kesti siksi tavallista kauemmin. Vanhassa kaupungissa oli ruuhkaista ja hidasta.

Alla oleva kuva on otettu rantatieltä muutamia päiviä aiemmin. Silloin aallot tyrskysivät ja heittivät vettä jo hieman laidan yli ajotielle.

Nyt lähdemme viimeiselle kaupunkikierrokselle ja menemme illaksi Casaveraan pakkaamaan ja illalliselle. Klo 20 aikoihin (Kuuban aikaa) siirrymme lentokentälle ja klo 23.15 aloitamme lentomatkamme kohti Suomea (Madridin ja Berliinin kautta). Perillä meidän pitäisi olla perjantai-iltana klo 22.10 Helsinki-Vantaalla.

Kaikista Kuuban jutuista puuttuu kuvat ja niitä päivitämme juttuihin kotiin päästyämme.

Pian ollaan pakkasessa!

Trinidadista takaisin Havannaan 3.3.2010

Saa nayttaa tanaan olevan taas parempi. Aurinko paistaa, mutta tuuli on voimakas ja viileahko. Me vietamme viela paivan Trinidadin kylassa ja lahdemme takaisin Havannaan klo 15 bussilla. Edessa on reilun 6 tunnin bussimatka ja olemme Havannassa vasta klo 21.30.

 

Torstaina onkin yhteenvedon aika ja rinkat pakataan viela kertaalleen kotimatkaa varten. Kaymme todennakoisesti huomenna Havannassa viela Parque-hotellissa netissa ennen kotimatkaamme.

Trinidad 2.3.2010

Nukuimme yon yllattavan hyvin, vaikka sanky oli talla kertaa kuhmurainen, samoin tyyny. Suunnitelmamme oli menna tanaan noin 10 km paahan Trinidadin aurinkorantaa testaamaan. Kuten Kuubassa aiemminkin, saa paatti meidan puolestamme toisin. Taivas oli pilvessa. Valilla paistoi ja valilla paiskoi vetta oikein olan takaa.

Netissa yksi tunti (hidas yhteys) ja sitten kylalle ihmettelemaan.

Pääsimme kurkistelemaan myös muutamiin koululuokkiin, jotka olivat vastaavasti kadulle avoimia kuin useimmat kodit. Opettajat eivät tuntuneet olevan pahoillaan, vaikka joku kurkki luokkiin ja hieman oppilaiden kanssa vilkuteltiin ja juteltiin.

Sadekuurojen aikana oli aina luonteva kahvitauon paikka. Kirkotkin nayttivat sadekuurojen aikana keraavan entista suurempia joukkoja turisteja. kun olimme aikamme kiertaneet kylalla ja sade oli taas tulollaan, paatimme kokeilla saisimmeko aikaa paikalliselta hierojalta, jonka jo eilen naimme. Siis ovelta kurkkimaan ja huhuilemaan. Ja juuri kun paasimme ovesta sisaan taivaalta tuli taysi laidallinen vetta. Olipa hyva ajoitus! Hierontapaikan tati puhui ainoastaan espanjaa ja me emme vielakaan. Hinnan ymmarsimme, mutta aikataulun sovitteleminen vaati jo papaeria ja kynaa. Saimme perakkaiset puolentunnin ajat vyohyketerapiaan. Sita ennen ehtisimme viela pikaisesti lounaalle, mutta mihin menisimme tanaan?

Mietimme hetken paikkaa. Samalla jo eras paikallinen nainen tuli meita varvaamaan omaan paikkaansa. Sanoi, etta on virallinen, halpa ja ihan lahella (1 min). Me paatimme ottaa yhden kokemuksen lisaa ja kokeilla. Minuutin matka oli oikeasti 4 min matka (noh, lahella kuitenkin). Virallisuudesta emme olleet kovinkaan vakuuttuneita, kun ovella vilkuiltiin kovasti sivuille meidan sisaan astuessamme. Tavallinen kotihan sielta loytyi. Otimme juustoleivat seka hedelmalautaset. Taytyy myontaa, etta saimme melkeimpa parhaimman makuiset hedelmat Kuubassa. Halpakin tuo kokemus oli. Kovia ovat kylla turistin tarkkaavaisuutta testaamaan. Tamakin laskuttanut tati meinasi ensin "ihan vahingossa" laskuttaa leivista tuplahinnan ja sitten pyoritteli silmiaan, etta: "Mites mina nyt tuollaisen virheen meinasin tehda?".

Sitten oli vuorossa vyohyketerapia. Me olimme paikalla juuri sovittuun aikaan, mutta hieroja oli viela lounaalla. Tama ei ole Kuuban reissullamme ensimmainen kerta, kun nain kay. Onneksi hierojamies (myos Felix) saapui jo noin 10 min odottelun jalkeen. Timo meni hierontaan ensin ja Marjo sitten.

Kasittely oli tosi mukava kokemus. Otteet olivat ilmeisen asiantuntevat ja sopivan voimakkaat. Uuden Seelannin jalkeen on jooga ja venyttelyt kaytannossa jaaneet. Omaa saamattomuutta toki, mutta olosuhteillakin on ollut siihen vaikutusta. Jalkojen paalla olemme olleet jatkuvasti valilla kopotellen ja valilla reippaastikin kavellen ja kivuten. Jalkaterissakin sen tunsi, kun Felix kaanteli ja vaanteli, puristeli ja pisteli. Etenkin vasen jalkatera oli Timolla hyvinkin herkka. Mitkahan kanavat siella lienevat tukossa? Olemme kayttaneet koko reissun yksia kenkia kulkiessamme, vain sisatiloissa ja lyhyilla matkoilla ovat Crocsit paasseet jalkaan. Kylla on hyvat sandaalit olleet arvossaan! Ei hiertymia eika pahoja kovettumia.

Havannasta Trinidadiin 1.3.2010

Elio isäntämme herätti meidät hyvissä ajoin maaliskuun ensimmäiselle aamiaiselle vähän ennen seitsemää. Nautimme taas Casaverassa tuoreita hedelmiä, paahtoleipää, munia ja tomaattia, itse tehtyä marmeladia ja tuoremehua sekä äidin paahtamaa kahvia. Hyvää! Taksilla linja-autoasemalle ja kaupunkikiertelyn jälkeen maantielle. Reitti suuntautui sisämaahan ja maasto oli täysin tasainen. Viljelyksiä alkoi ilmaantua tien molemmin puolin. Suunnatoman isoja maissi-, sokeriruoko ja sitrushedelmäplantaaseja. Aina yhtä sorttia kerrallaan, eikä missään niiden jatkojalostustoimintaa. Kaikki ilmeisesti kuljetetaan aina isoihin, keskitettyihin tehtaisiin sitten kun on sen aika.

Liikenne oli 3+3-kaistaisella A1-moottoritiellä melko vähäistä. Kuorma-autoja lava täynnä matkalaisia, resuisia amerikanrautoja ja Ladoja, muutamia busseja ja siistejä vuokra-autoja. Oikeasti yksityisautoilua ei taida olla täällä olemassakaan vielä.

Lähempänä Trinidadia, noin 5 tunnin ajomatkan jälkeen, maisema muuttui mäkisemmäksi ja meri tuli näkyviin. Kaupunkiin sissänajo oli kapea ja tie muuttui mukulakivipintaiseksi muutamaa korttelia ennen bussiasemaa. Varaamamme casa particularen isäntä Felix oli lupauksensa mukaisesti meitä Timo-kyltin kanssa vastassa ja johdatti polkupyörätaksin kyytiin. Siinä sitä köröteltiin mukulakivillä kilometrin verran ja päästiin turvallisesti Casa Colonialin eteen. Kyyti maksoi 3 cuc ja kympistä kaveri antoi kuusi rahaa takaisin toivossa, ettei nuo turistit sitä huomaa. Pyysi kumminkin anteeksi. Myöhemmin selvisi, että nuorimies olikin talon omaa väkeä; verkostoituminen toimii Kuubassakin.

Majoituimme ja kävimme läpi majaan kirjautumisen. Olemme jo oppineet, että se on tärkeä ja tarkka toimenpide. Majan tarjoajia valvotaan kirjaamisistaan tarkasti ja mm. epäselvästä / virheellisestä kirjoituksesta joutuu maksamaan "sakkoa". Sitten läksimme heti Trininadin kylään tutustumaan ja se teki meihin oikein viehättävän vaikutuksen. Suurkaupungin jälkeen pienemmässä paikassa oleellisimmat kohteet tuntuivat löytyvän helpommin, meno ja elo on rauhaisampaa ja päivän sää lämpöisine auringonpaisteineen auttoi kovasti luomaan positiivista tunnelmaa. Ensin myöhäistä lounaspaikkaa meinasi olla vaikea löytää (iltapäivällä, kun lounas on loppu ja illallinen vasta tulossa), mutta sitten löysimme mukavan musiikkibaarin, josta saimme leipää ja munakasta.

Kiertelimme pieniä katuja - mukavia maisemia. Musiikin rytmejä. Värikkäitä pastellinsävyisiä taloja.

Joihinkin taloihin/koteihin pääsimme näkemään sisään auki olevista ovista ohi kävellessämme. Kodit näyttävät kaikki olevan hyvin samankaltaisia - olohuone lähinnä katua ja siellä aina muutama keinutuoli, tv, jne. Suurten (oven kokoisten) ikkunoiden edessä lähes aina kauniit rautakaletrit.

 Ja dominoa pelataan kadun kulmissa.

Taidegallerioita on paljon. Suurimmassa osassa niistä on aivan samanalaisia töitä - ei kovin kiinnostavaa. Mutta joukkoon mahtuu onneksi jokunen muukin. Me löysimme tänään yhden hyvin erilaisen. Osa taiteen tekijöistä asuu ko talossa ja heidän töitään on esillä ainoastaan tuossa galleriassa.

Trinidadin majojen hintataso on samaa luokkaa kuin Havannassa. Muutoin (ainakin ruoka ja juomat) täällä on halvempaa kuin suurkaupungin turistipaikoissa.

Illalla menimme Placa Major ravintolaan syömään. Olemme jo tottuneet Kuuban ruokatarjontaan, emmekä odottaneet suuria.Tilaamamme kala-rapu-hummerilautanen oli kuitenkin keskitasoa parempi. Erityisesti hummeri oli oikein maukas. Naapuripöydässä syöneet neitokaiset tilasivat kanaa ja olivat erittäin tyytymättömän oloisia kanankoipiinsa, joita yrittivät saada syötyä. Timo tilasi jälkiruoaksi: "Kahvi, rommi - 7-vuotaista - ei jäitä". Kahvi tuli ja hieman ihmettelimme, että rommi ei tullut samaan aikaan, kunnes Timo kahvia maistaessaan totesi rommin olevan kahvin seassa. Tarjoilija ei tainnut noteerata ilmausta "ei jäitä" tai sitten saattoi hieman ihmetellä :) Varaderossa näimme joidenkin nauttivan kahvinsa näin, mutta omalle kohdallemme ei ole aiemmin sattunut.