Me poksautamme tänään kuohuvan juoman uuden vuoden kunniaksi ja toivotamme teille kaikille hyvää Uutta Vuotta!
Meidän uuden vuoden juhlista voitte lukea lisää osoitteessa: sydneynewyearseve.com
torstai 31. joulukuuta 2009
Manly/Sydney 30.12.2009
Hyvin nukutti vielä toisenakin yönä Ausseissa, eikä aikaero vaivannut yhtään. Lähdimme aamukymmeneksi nettiin ja päivitimme eiliset tapahtumat ja muutamia kuvia.
Auton vuokraus oli toinen must-ohjelma tänään hoidettavaksi, kun huomenna on aatto ja lähes kaikki paikat kiinni. Netistä löytyi suht hyvä vaihtoehto, mutta vanha ostaja_Timo luuli saavansa sen edullisemmin menemällä paikalle neuvottelemaan. Mutta eihän se niin mennyt: bussimatkan takana hinta oli korkeampi ja auto pienempi. No, ei hätää. Takaisin nettiin ja kauppa kiinni. 10 päiväksi Nissan jotain ja valmiina uusiin seikkailuihin uudenvuoden juhlinnan jälkeen. Aivan hukkareissu ei tuo bussireissu ollut, autovuokraamon vieressä oli hyvätasoinen fillarikauppa. Tarjonnan huipulla oli v 2010 Pinarello Prince, Dura Acen sähövaihtajilla ja Cosmicin hiilarikiekoilla. Hinta vain 15kAu$, eli n 10k€. Oli siellä myös retrovärinen Pinarerllon sinkula, ihan sikahieno! Sen innoittamana vierailimme myös kotikulmillamme parissa muussa pyöräkaupassa, kun ne tänään olivat auki.
Aatosta me ei vaan vielä tiedetä, "uskalletaanko" mennä keskustaan uutta vuotta juhlimaan, kun siellä on 1,5 miljoonaa muutakin ja heistä melkoinen osa on pyrkimässä pian puolenyön jälkeen lautalla Manlyyn. Bussit ja taksit ei kulje, kun silta on suljettu koko yön... Saatamme tyytyä katselemaan ilotulituksen lähikukkuloilta. Täällä on muuten tiukat säännöt juhlijoille - ei lasia, ei alkoholia. Ja sakot on suuret, jos kiinni jää.
Tänään iltapäivällä kävelimme upean maisemareitin Manlystä Spit-sillalle. Matkaa kertyi vain reilut 10 km, mutta maisemat ja maasto olivat tosi vaihtelevat. Polku on koko matkalta rakennettu ja viitoitettu. Se kulkee osin meren rantaa, osittain jyrkkiä rinteitä ja pensaspalojen jäljiltä raivattuja reittejä.
Veneitä täällä riittää ja näimme useita venesatamia sekä -poukamia kävelyreittimme varrella.
Näköalapaikkoja oli reitin varrella paljon. Koska kipusimme paljon, näimme maisemia korkealta.
Hienoja hiekkarantoja näimme kulkemamme noin 10 km matkalla monia. Osa rannoista oli suurempia, joihin oli rakennettu esim. lapsille merivesialtaita. Osa taas oli varsin idyllisiä, pienehköjä poukamia. Uikkarit meillä oli kävelyreissulla valmiiksi päällä, mutta sopimus oli, että jokaisella vastaantulevalla rannalla EI uida.
Kävelyn jälkeen palkitsimme itsemme suosikkipubiksemme muodostuneessa paikassa pintillä cideriä ja Quinnesiä. Kylläpä se maistui!
Nyt taas on matka alamäkeä syömään. Majamme on melkoisen mäen päällä, vain muutama minuutti kävelykadulta. Sen kipuaminen 3-4 kertaa päivässä alkaa jo tuntua kintereissä. Fillaristit saavat mäessä melkoiset vauhdit ja joskus kylppärissä ollessa (ikkuna on auki ja tielle päin) kuulee, kuinka joku oikein hihkuu mäkeä laskiessaan.
Manlyn kävelykatu ja muu keskusta jää kahden rannan väliin. Toisella niistä on lauttasatama, mutta rannat lauttasataman ympärillä ovat käytössä auringon palvontaan, purjehtimiseen, surffaukseen, yhdessä oleiluun jne. Keskustan toisella puolella on suurempi ranta, joka on Manlyn ja Sydneyn asukkaiden kokoontumis- ja harrastepaikka ja samalla hieno ranta meille turisteille. Alla olevassa kuvassa on ranta lauttasataman puolelta.
Vaikka me olemme täällä lomalla, rannat ovat selkeästi osa paikallisten arkipäivää. Tänään kävelyreissullamme puhuimme, kuinka Intian Andamaneilla oli hienoa, mutta tuo saaristo oli selkeästi lomakohde. Sydneyssä ja erityisesti Manlyssä rantaelämä ja arki kohtaavat niin viehättävästi, että täällä voisi hyvin kuvitella (tai haaveilla) asuvansa. Upeat talot meren rannalla ja rinteissä eivät kiinnostusta vähennä. Asuntojen hintataso hillitsee intoa hyvin.
Auton vuokraus oli toinen must-ohjelma tänään hoidettavaksi, kun huomenna on aatto ja lähes kaikki paikat kiinni. Netistä löytyi suht hyvä vaihtoehto, mutta vanha ostaja_Timo luuli saavansa sen edullisemmin menemällä paikalle neuvottelemaan. Mutta eihän se niin mennyt: bussimatkan takana hinta oli korkeampi ja auto pienempi. No, ei hätää. Takaisin nettiin ja kauppa kiinni. 10 päiväksi Nissan jotain ja valmiina uusiin seikkailuihin uudenvuoden juhlinnan jälkeen. Aivan hukkareissu ei tuo bussireissu ollut, autovuokraamon vieressä oli hyvätasoinen fillarikauppa. Tarjonnan huipulla oli v 2010 Pinarello Prince, Dura Acen sähövaihtajilla ja Cosmicin hiilarikiekoilla. Hinta vain 15kAu$, eli n 10k€. Oli siellä myös retrovärinen Pinarerllon sinkula, ihan sikahieno! Sen innoittamana vierailimme myös kotikulmillamme parissa muussa pyöräkaupassa, kun ne tänään olivat auki.
Aatosta me ei vaan vielä tiedetä, "uskalletaanko" mennä keskustaan uutta vuotta juhlimaan, kun siellä on 1,5 miljoonaa muutakin ja heistä melkoinen osa on pyrkimässä pian puolenyön jälkeen lautalla Manlyyn. Bussit ja taksit ei kulje, kun silta on suljettu koko yön... Saatamme tyytyä katselemaan ilotulituksen lähikukkuloilta. Täällä on muuten tiukat säännöt juhlijoille - ei lasia, ei alkoholia. Ja sakot on suuret, jos kiinni jää.
Tänään iltapäivällä kävelimme upean maisemareitin Manlystä Spit-sillalle. Matkaa kertyi vain reilut 10 km, mutta maisemat ja maasto olivat tosi vaihtelevat. Polku on koko matkalta rakennettu ja viitoitettu. Se kulkee osin meren rantaa, osittain jyrkkiä rinteitä ja pensaspalojen jäljiltä raivattuja reittejä.
Veneitä täällä riittää ja näimme useita venesatamia sekä -poukamia kävelyreittimme varrella.
Näköalapaikkoja oli reitin varrella paljon. Koska kipusimme paljon, näimme maisemia korkealta.
Hienoja hiekkarantoja näimme kulkemamme noin 10 km matkalla monia. Osa rannoista oli suurempia, joihin oli rakennettu esim. lapsille merivesialtaita. Osa taas oli varsin idyllisiä, pienehköjä poukamia. Uikkarit meillä oli kävelyreissulla valmiiksi päällä, mutta sopimus oli, että jokaisella vastaantulevalla rannalla EI uida.
Kävelyn jälkeen palkitsimme itsemme suosikkipubiksemme muodostuneessa paikassa pintillä cideriä ja Quinnesiä. Kylläpä se maistui!
Nyt taas on matka alamäkeä syömään. Majamme on melkoisen mäen päällä, vain muutama minuutti kävelykadulta. Sen kipuaminen 3-4 kertaa päivässä alkaa jo tuntua kintereissä. Fillaristit saavat mäessä melkoiset vauhdit ja joskus kylppärissä ollessa (ikkuna on auki ja tielle päin) kuulee, kuinka joku oikein hihkuu mäkeä laskiessaan.
Manlyn kävelykatu ja muu keskusta jää kahden rannan väliin. Toisella niistä on lauttasatama, mutta rannat lauttasataman ympärillä ovat käytössä auringon palvontaan, purjehtimiseen, surffaukseen, yhdessä oleiluun jne. Keskustan toisella puolella on suurempi ranta, joka on Manlyn ja Sydneyn asukkaiden kokoontumis- ja harrastepaikka ja samalla hieno ranta meille turisteille. Alla olevassa kuvassa on ranta lauttasataman puolelta.
Vaikka me olemme täällä lomalla, rannat ovat selkeästi osa paikallisten arkipäivää. Tänään kävelyreissullamme puhuimme, kuinka Intian Andamaneilla oli hienoa, mutta tuo saaristo oli selkeästi lomakohde. Sydneyssä ja erityisesti Manlyssä rantaelämä ja arki kohtaavat niin viehättävästi, että täällä voisi hyvin kuvitella (tai haaveilla) asuvansa. Upeat talot meren rannalla ja rinteissä eivät kiinnostusta vähennä. Asuntojen hintataso hillitsee intoa hyvin.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Päivä Sydneyn keskustassa - 29.12.2009
Nukuimme hyvin ja heräsimme aamulla virkistyneinä. Uni teki pitkän matkan jälkeen tosi hyvää. Aurinko paistaa, mutta pakkaamme reppuun mukaan sateenvarjot - varmuuden vuoksi. Lähdemme liikkeelle klo 9 aikoihin. Ensin ostamme viikon matkakortit, jotka käyvät lautoille, busseihin ja joihinkin juniinkin. Lähdemme saman tien Manlystä Circular Quayhin, joka on lauttojen keskusasema ja samalla hyvä paikka aloittaa päivä Sydneyssä.
Lauttamatka kestää 30 min ja aamusta lautalla ei ole vielä paljoakaan porukkaa. Aurinko paistelee ja ihailemme ympäröiviä maisemia: hiekkarantoja, venesatamia, erilaisia asutettuja merenrantapaikkoja, ja tietenkin Sydenytä lähestyessämme pilvenpiirtäjiä, Oopperataloa sekä Sydenyn sataman siltaa.
Heti kun pääsemme keskustassa rantaan, saamme huomata, että emme taida ollakkaan kaupungin ainoat turistit. Intian jälkeen kaikki näyttää silti niin väljältä ja selkeältä. Kiertelemme hetken satamassa, johon tulimme ja päätämme sitten lähteä tutustumaan alueeseen, joka tunnetan nimellä the Rocks. Se on Sydneyn vanha kaupunki, kapeita kujia ja arvokkaan näköisiä pieniä taloja. Ja löytyihän sieltä Sydneyn vanhin pubikin.
Sen jälkeen tutustumme Sydneyn nykytaiteen museoon (www.mca.com.au). Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on pysyvä näyttely. Kolmannessa vaihtuva "Take your time"
by Olafur Eliasson. Tanskalais-islantilainen taiteilija, jonka työt laittoivat miettimään "Miten tämä oikein on tehty?" tai "Miten tuo on mahdollista?". Hänen työnsä ovat suuria installaatioita ja rakennelmia, joissa on käytetty elementteinä mm. vettä ja valoa.
Taiteen jälkeen jaloittelimme kaupungilla ja suuntasimme matkamme kaupungin puistoon (Hyde Park). Se on todella keskellä kaupunkia ja suosittu ajanviete, löhöily ja piknik-paikka se olikin. Puiston portilla huomasimme taivaalla lentokoneen - jotakin oli tekeillä. Niinpä seisoimme hyvän tovin niskat kenollaan taivasta kohti ja sinne piirtyi kirjaimet "Bondi NYE" eli mainostettiin uuden vuoden viettopaikkaa.
Vatsassa jo kurni ja juomapuolikin oli selkeässä vajauksessa. Meillä ei ollut eväitä, joten puisto ei meidän vatsoja täyttänyt. Jatkoimme matkaa kohti China Townia. Hetken käveltyämme löysimmekin itsemme China Townin ruokakadulta ja jo oli paikkoja, joista valita. Valitsimme kiinalaista.
Kun lounas oli nautittu, olimme taas valmiita jatkamaan kierrostamme - kohti Darling Harbouria. Se on entinen, suuri satama-alue, joka on muutettu täydelliseksi viihde ja näyttelyalueeksi. Tarjolla on ajanvietettä joka lähtöön: Kiinalainen puutarha, huvipuisto, 3D elokuvateatteri iMax, akvaario, villieläinmaailma, risteilyjä, ravintoloita, jne. Me kiertelimme aluetta mielenkiinnolla ja olimme jo ennakkoon päättäneet, että tutustumme akvaarioon.
Akvaarioon oli pitkä jono, mutta koska olimme turisteina turistien joukossa, päätimme jonottaa sisään. Se kannatti. Akvaario oli kokonaisuudessaan suuri ja siellä oli paljon nähtävää. Huipentumana vedenalainen avoimen veden akvaario, jossa olimme itse sisällä putkessa. Ympärillä mm. erilaisia haita, kilpikonnia, monia kalalajeja. Hieno kokemus!
Akvaarion jälkeen oli aika palata Manlyyn lautalla ja löytää illalispaikka. Olemme jälleen löytäneet suosikkimme. Tällä kertaa se on Thai-ruokaa. Mutta paikka on niin suosittu, että emme päässeet sinne päivän päätteeksi sisään, emmekä jaksaneet enää jonottaa. Valitsimme paikallisen intialisen sen sijaan.
Lauttamatka kestää 30 min ja aamusta lautalla ei ole vielä paljoakaan porukkaa. Aurinko paistelee ja ihailemme ympäröiviä maisemia: hiekkarantoja, venesatamia, erilaisia asutettuja merenrantapaikkoja, ja tietenkin Sydenytä lähestyessämme pilvenpiirtäjiä, Oopperataloa sekä Sydenyn sataman siltaa.
Heti kun pääsemme keskustassa rantaan, saamme huomata, että emme taida ollakkaan kaupungin ainoat turistit. Intian jälkeen kaikki näyttää silti niin väljältä ja selkeältä. Kiertelemme hetken satamassa, johon tulimme ja päätämme sitten lähteä tutustumaan alueeseen, joka tunnetan nimellä the Rocks. Se on Sydneyn vanha kaupunki, kapeita kujia ja arvokkaan näköisiä pieniä taloja. Ja löytyihän sieltä Sydneyn vanhin pubikin.
Sen jälkeen tutustumme Sydneyn nykytaiteen museoon (www.mca.com.au). Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on pysyvä näyttely. Kolmannessa vaihtuva "Take your time"
by Olafur Eliasson. Tanskalais-islantilainen taiteilija, jonka työt laittoivat miettimään "Miten tämä oikein on tehty?" tai "Miten tuo on mahdollista?". Hänen työnsä ovat suuria installaatioita ja rakennelmia, joissa on käytetty elementteinä mm. vettä ja valoa.
Taiteen jälkeen jaloittelimme kaupungilla ja suuntasimme matkamme kaupungin puistoon (Hyde Park). Se on todella keskellä kaupunkia ja suosittu ajanviete, löhöily ja piknik-paikka se olikin. Puiston portilla huomasimme taivaalla lentokoneen - jotakin oli tekeillä. Niinpä seisoimme hyvän tovin niskat kenollaan taivasta kohti ja sinne piirtyi kirjaimet "Bondi NYE" eli mainostettiin uuden vuoden viettopaikkaa.
Vatsassa jo kurni ja juomapuolikin oli selkeässä vajauksessa. Meillä ei ollut eväitä, joten puisto ei meidän vatsoja täyttänyt. Jatkoimme matkaa kohti China Townia. Hetken käveltyämme löysimmekin itsemme China Townin ruokakadulta ja jo oli paikkoja, joista valita. Valitsimme kiinalaista.
Kun lounas oli nautittu, olimme taas valmiita jatkamaan kierrostamme - kohti Darling Harbouria. Se on entinen, suuri satama-alue, joka on muutettu täydelliseksi viihde ja näyttelyalueeksi. Tarjolla on ajanvietettä joka lähtöön: Kiinalainen puutarha, huvipuisto, 3D elokuvateatteri iMax, akvaario, villieläinmaailma, risteilyjä, ravintoloita, jne. Me kiertelimme aluetta mielenkiinnolla ja olimme jo ennakkoon päättäneet, että tutustumme akvaarioon.
Akvaarioon oli pitkä jono, mutta koska olimme turisteina turistien joukossa, päätimme jonottaa sisään. Se kannatti. Akvaario oli kokonaisuudessaan suuri ja siellä oli paljon nähtävää. Huipentumana vedenalainen avoimen veden akvaario, jossa olimme itse sisällä putkessa. Ympärillä mm. erilaisia haita, kilpikonnia, monia kalalajeja. Hieno kokemus!
Akvaarion jälkeen oli aika palata Manlyyn lautalla ja löytää illalispaikka. Olemme jälleen löytäneet suosikkimme. Tällä kertaa se on Thai-ruokaa. Mutta paikka on niin suosittu, että emme päässeet sinne päivän päätteeksi sisään, emmekä jaksaneet enää jonottaa. Valitsimme paikallisen intialisen sen sijaan.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Sydney 28.12.2009
Tänään saavuimme viimein Sydneyhin klo 12 aikoihin (paikallista aikaa). Loppumatka Singaporesta Brisbanen kautta oli pitkä, mutta meni aivan kohtuullisen hyvin ja sujuvasti.
Kentältä otimme taksin ja kuskilta kuulimme, että se oli fiksu teko, koska juhlapyhien takia olisimme saaneet odottaa lentokenttäbussia pitkään (vuoroja harvennettu). Kuski oli tosi puhelias ja esitteli meille kohteita matkan varrella ja kertoi mm. maksullisten teiden ja tunneleiden kalleudesta.
Perille Robinin kämpälle osasimme hyvin ja kämpän sijainti on loistava - muutaman minuutin kävelymatkan päässä Manlyn satamasta, josta pääsemme lautoilla Sydneyn keskustaan ja sieltä sitten taas joka paikkaan. Manly on surffareiden mesta ja olemme siis loistavien rantojen läheisyydessä, kun vain sää hieman paranee.
Täällä on satanut viimeisen viikon aikana PALJON. Maanviljelijät ja monet muutkin paikalliset ovat innoissaan. Kuivan kauden ja 40 asteen helteiden jälkeen sade tekee ihmeitä luonnolle. Me toki toivomme hieman parempia kelejä ja niitä on jo hieman lupailtu. Tänään on ollut noin 23-24 astetta, mutta pilvistä ja välillä on tihuttanut vettä. Huomenna pitäisi olla hieman lämpimämpää ja aurinkoisempaa, mutta sadekuuroja on edelleen luvassa.
Olemme matkasta väsyksissä. Pian etsimme illallispaikan ja sen jälkeen vetäydymme unten maille, jotta pääsemme huomenna nauttimaan joko Manlyn rannoista tai Sydneyn keskustan ihmeistä.
Kentältä otimme taksin ja kuskilta kuulimme, että se oli fiksu teko, koska juhlapyhien takia olisimme saaneet odottaa lentokenttäbussia pitkään (vuoroja harvennettu). Kuski oli tosi puhelias ja esitteli meille kohteita matkan varrella ja kertoi mm. maksullisten teiden ja tunneleiden kalleudesta.
Perille Robinin kämpälle osasimme hyvin ja kämpän sijainti on loistava - muutaman minuutin kävelymatkan päässä Manlyn satamasta, josta pääsemme lautoilla Sydneyn keskustaan ja sieltä sitten taas joka paikkaan. Manly on surffareiden mesta ja olemme siis loistavien rantojen läheisyydessä, kun vain sää hieman paranee.
Täällä on satanut viimeisen viikon aikana PALJON. Maanviljelijät ja monet muutkin paikalliset ovat innoissaan. Kuivan kauden ja 40 asteen helteiden jälkeen sade tekee ihmeitä luonnolle. Me toki toivomme hieman parempia kelejä ja niitä on jo hieman lupailtu. Tänään on ollut noin 23-24 astetta, mutta pilvistä ja välillä on tihuttanut vettä. Huomenna pitäisi olla hieman lämpimämpää ja aurinkoisempaa, mutta sadekuuroja on edelleen luvassa.
Olemme matkasta väsyksissä. Pian etsimme illallispaikan ja sen jälkeen vetäydymme unten maille, jotta pääsemme huomenna nauttimaan joko Manlyn rannoista tai Sydneyn keskustan ihmeistä.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Kovalam - Singapore 26.-27.12.
Olimme tilanneet suosikkiriksakuskimme noutamaan meidät hotelliltamme Tapaninpäivänä klo 15. Santosh oli paikalla jo hyvissä ajoin ja auttoi meitä kantamaan kamamme riksalle. Kerrassaan loistava kuski. Hyvä englannin taito. Ajoitukset onnistuvat. Avulias. Hymyilevä. Ja kun pääsimme lentokentälle ja maksoimme hänelle 300 rupiaa matkasta, hän sanoi, että 200 rupiaa on riittävä summa. Kertakaikkiaan poikkeavaa käyttäytymistä. Maksoimme hyvillä mielin hyvälle kuskille tuon suunnittelemamme 300 rupiaa. Jos joku on menossa Kovalamille, niin Santhosin puhelinnumero loytyy meiltä.
Trivandrumista Mumbaihin lennolla meidän vieressämme istui alkuperältään Intialainen, mutta tällä hetkellä Uuden-Seelannin ja Austraian kansalainen,Ferdinand. Hän on kotoisin Keralasta, jossa oli ollut yhden veljensä hautajaisissa. Itse hän oli aikanaan asunut pitkään Uudessa-Seelannissa ja nykyään Australiassa (jo 14 vuotta) toimien matematiikan opettajana. Olemme matkamme aikana olleet ilahtuneita ja yllättyneitä siitä, kuinka kerrassaan fiksuja, hurmaavia, avoimia, muista kulttureiesta ja maista kiinnostuneita sekä vieraanvaraisia ihmisiä tapaamme reissullamme. Keskutelujemme aikana Ferdinand toivotti meidät erittäin lämpimästi tervetulleeksi hänen kotiinsa joko tällä tai jollain tulevalla reissulla. Tällä reissulla emme hänen luokseen ennätä, mutta sähköpostiosoitteet vaihdettiin, jotta yhteys säilyy.
Mumbaissa yritimme olla fiksuja ja ostimme ennakkoon esimaksetun taksin hotellillemme. Yritimme välttää huutokaupan ja tinkimisen, joka Intiassa on aina edessä, kun on menossa taksilla/riksalla johinkin. Mutta, mutta...ensin meidät "kaappasi" laukkujen kantaja (jota luulimme kuskiksi) ja sitten kuskit kävivät keskenään taistelun siitä kuka meidät saa tai joutuu viemään. Kun olimme jo autossa, niin sekä kantaja että toisen auton kuski yrittivät saada meiltä lisää rahaa erilaisin selityksin. Raivostuttavaa! Kun oma kuskimmekin alkoi kysellä, paljonko olimme matkasta ennakkoon maksaneet, Timo alkoi puhua pelkkää suomea se tuntui viimein tepsivän :)
Aiemmin Mumbain hotellimme ovat olleet hieman arveluttavaa luokkaa, mutta tämä Kumarian Presidency tuntui olevan hinta/laatu-suhteelta ihan ok. Siisti paikka ja todella lähella kansainvälistä lentokenttää - vain 5 min matka. Viime vuonna olimme sellaisessa, hieman leirintäaluetta muistuttavassa parakissa, jossa ei ollut yhtään ikkunaa, siisteys oli kyseenalainen ja katolta kuului sellaista rapinaa, että tarvitsi oikein kunnollisen päätöksen siitä, että rapina ei haittaa ja nyt vain nukutaan.
Nyt olemme parhaillaan matkalla Mumbaista Singaporeen, jossa meillä on välilasku ennen Brisbainea. Brisbainessa odottelemme pari tuntia ja sitten on vielä noin tunnin matka Sydneyhin. Mumbaista Singaporen kautta Brisbaineen kestää noin 15.5 tuntia ja kun matkaan lisätään odotusaika Mumbaissa sekä matka Brisbainesta Sydneihin, matka-ajaksi tulee kokonaisuudessaan noin vuorokausi.
Olemme päässeet nauttimaan Australian antimista jo koneessa. Kuoharina Jacob's Creek Chardonnay Pinot Noir, punkkuna Barwang Cabernet Merlot, oluena Vittoria Bitter ja James Iquire Ale ja kahvin kanssa konjakkia, joka haettiin meille busness-luokasta. Ruokaa ei voi tällä kertaa sanoa loistokkaaksi ja se on aivan oma vikamme. Listalla oli loistavan kuuloista intialaista kasvisruokaa sekä intialista kanaa. Mutta meillä on tilattuna erikoisruoka, koska haluamme välttää punaista lihaa. Pettymys oli, kun saimme erikoisruokana melko mautonta pastaa + kasviksia, vaikka listalla siis oli intialaista kasvisruokaa. Kaikkea ei näköjään voi saada...
Nyt olemme yllättäen Singaporen kentällä. Meidät heitettiin täällä ulos koneesta kaikkine käsimatkatavaroinemme ja matka jatkuu kuulemma toisella koneella. Tästä ei ollut mitään tietoa ennakkoon, mutta kyllähän nämä järjestelyt selviävät näemmä sitä mukaa, kun matka etenee. Ja täällä Singaporen kentällä on ilmainen nettiyhteys käytettävissä. Siksi blogin päivitys onnistuu kahvin ja teen juonnin lomassa.
Trivandrumista Mumbaihin lennolla meidän vieressämme istui alkuperältään Intialainen, mutta tällä hetkellä Uuden-Seelannin ja Austraian kansalainen,Ferdinand. Hän on kotoisin Keralasta, jossa oli ollut yhden veljensä hautajaisissa. Itse hän oli aikanaan asunut pitkään Uudessa-Seelannissa ja nykyään Australiassa (jo 14 vuotta) toimien matematiikan opettajana. Olemme matkamme aikana olleet ilahtuneita ja yllättyneitä siitä, kuinka kerrassaan fiksuja, hurmaavia, avoimia, muista kulttureiesta ja maista kiinnostuneita sekä vieraanvaraisia ihmisiä tapaamme reissullamme. Keskutelujemme aikana Ferdinand toivotti meidät erittäin lämpimästi tervetulleeksi hänen kotiinsa joko tällä tai jollain tulevalla reissulla. Tällä reissulla emme hänen luokseen ennätä, mutta sähköpostiosoitteet vaihdettiin, jotta yhteys säilyy.
Mumbaissa yritimme olla fiksuja ja ostimme ennakkoon esimaksetun taksin hotellillemme. Yritimme välttää huutokaupan ja tinkimisen, joka Intiassa on aina edessä, kun on menossa taksilla/riksalla johinkin. Mutta, mutta...ensin meidät "kaappasi" laukkujen kantaja (jota luulimme kuskiksi) ja sitten kuskit kävivät keskenään taistelun siitä kuka meidät saa tai joutuu viemään. Kun olimme jo autossa, niin sekä kantaja että toisen auton kuski yrittivät saada meiltä lisää rahaa erilaisin selityksin. Raivostuttavaa! Kun oma kuskimmekin alkoi kysellä, paljonko olimme matkasta ennakkoon maksaneet, Timo alkoi puhua pelkkää suomea se tuntui viimein tepsivän :)
Aiemmin Mumbain hotellimme ovat olleet hieman arveluttavaa luokkaa, mutta tämä Kumarian Presidency tuntui olevan hinta/laatu-suhteelta ihan ok. Siisti paikka ja todella lähella kansainvälistä lentokenttää - vain 5 min matka. Viime vuonna olimme sellaisessa, hieman leirintäaluetta muistuttavassa parakissa, jossa ei ollut yhtään ikkunaa, siisteys oli kyseenalainen ja katolta kuului sellaista rapinaa, että tarvitsi oikein kunnollisen päätöksen siitä, että rapina ei haittaa ja nyt vain nukutaan.
Nyt olemme parhaillaan matkalla Mumbaista Singaporeen, jossa meillä on välilasku ennen Brisbainea. Brisbainessa odottelemme pari tuntia ja sitten on vielä noin tunnin matka Sydneyhin. Mumbaista Singaporen kautta Brisbaineen kestää noin 15.5 tuntia ja kun matkaan lisätään odotusaika Mumbaissa sekä matka Brisbainesta Sydneihin, matka-ajaksi tulee kokonaisuudessaan noin vuorokausi.
Olemme päässeet nauttimaan Australian antimista jo koneessa. Kuoharina Jacob's Creek Chardonnay Pinot Noir, punkkuna Barwang Cabernet Merlot, oluena Vittoria Bitter ja James Iquire Ale ja kahvin kanssa konjakkia, joka haettiin meille busness-luokasta. Ruokaa ei voi tällä kertaa sanoa loistokkaaksi ja se on aivan oma vikamme. Listalla oli loistavan kuuloista intialaista kasvisruokaa sekä intialista kanaa. Mutta meillä on tilattuna erikoisruoka, koska haluamme välttää punaista lihaa. Pettymys oli, kun saimme erikoisruokana melko mautonta pastaa + kasviksia, vaikka listalla siis oli intialaista kasvisruokaa. Kaikkea ei näköjään voi saada...
Nyt olemme yllättäen Singaporen kentällä. Meidät heitettiin täällä ulos koneesta kaikkine käsimatkatavaroinemme ja matka jatkuu kuulemma toisella koneella. Tästä ei ollut mitään tietoa ennakkoon, mutta kyllähän nämä järjestelyt selviävät näemmä sitä mukaa, kun matka etenee. Ja täällä Singaporen kentällä on ilmainen nettiyhteys käytettävissä. Siksi blogin päivitys onnistuu kahvin ja teen juonnin lomassa.
lauantai 26. joulukuuta 2009
Kovalam > Mumbai > Sydney
Tänään pakkaamme kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja matka jatkuu kohti Australiaa. Aamupalalla saimme Sydneyn kämpän osoitteen ja avaimen + erittäin monia hyviä vinkkejä Sydneyn nähtävyyksistä, ruokapaikoista jne.
Tänään syömme puolilta päivin lounaan Subrassa. Krishna halusi meille ehdottomasti sen tarjota. Riksakuski saapuu meidät hakemaan klo 15 ja lentomme Mumbaihin lähtee klo 17.30. Mumbaissa vietämme ensi yön. Huomenna, sunnuntaina aloitamme matkamme Australiaan. Lento kestää 15.5 tuntia, joten mukaan varataan lukemista, musasoittimet sekä vahvat, mutta rennot istumalihakset, jotka ovat valmistautuneet pitkään istumiseen. Perillä Sydneyssä olemme maanantaina aamulla paikallista aikaa. Aikaero Suomeen on suuri - laskujemme mukaan 9 tuntia. Eli kun Suomessa heräillään, on Australiassa jo iltapäivä pitkällä.
Voi hyvin olla, että blogi päivittyy seuraavan kerran vasta Australiaan päästyämme.
Tänään syömme puolilta päivin lounaan Subrassa. Krishna halusi meille ehdottomasti sen tarjota. Riksakuski saapuu meidät hakemaan klo 15 ja lentomme Mumbaihin lähtee klo 17.30. Mumbaissa vietämme ensi yön. Huomenna, sunnuntaina aloitamme matkamme Australiaan. Lento kestää 15.5 tuntia, joten mukaan varataan lukemista, musasoittimet sekä vahvat, mutta rennot istumalihakset, jotka ovat valmistautuneet pitkään istumiseen. Perillä Sydneyssä olemme maanantaina aamulla paikallista aikaa. Aikaero Suomeen on suuri - laskujemme mukaan 9 tuntia. Eli kun Suomessa heräillään, on Australiassa jo iltapäivä pitkällä.
Voi hyvin olla, että blogi päivittyy seuraavan kerran vasta Australiaan päästyämme.
perjantai 25. joulukuuta 2009
Kovalam 25.12.2009
Toivotamme teille kaikille oikein ihanaista ja rauhallista joulun aikaa. Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.
Me keskitymme täällä viimeiseen kokonaiseen päivään Kovalamilla ja seuraavaksi siirrymme seuraamaan rannan jouluhulinaa. Joulupäivä on Kovalamin rannalla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Veneitä naapurikylistä tulee ja menee, porukkaa on rannalla paljon ja rantavahdeilla vuoden kiireisimpiä päiviä.
P.S. Eiliseen juttuun on lisätty pari kuvaa.
torstai 24. joulukuuta 2009
Kovalam 23.-24.12.2009
Öljyn valutus otsalle tehosi (tai sitten takana oli tarpeeksi monta vähäunista yötä). Nyt taas Marjokin nukkuu. Muutoin pirteys ja energisyys ovat säilyneet :)
Olemme saaneet viimepäivinä viimein seuraavien etappien suunnitelmia nytkähtämään eteenpäin. Varasimme muutama päivä sitten Mumbaista hotellin, koska olemme perillä Tapanin päivän iltana ja lento Autraliaan lähtee seuraavana eli sunnuntaiaamuna klo 10 aikoihin.
Sydney on uuden vuoden viettämisen ja juhlimisen kaupunki. Sen huomaa, kun etsii vuodenvaihteesta kohtuuhintaista majaa riittävän läheltä keskustaa. Tosi monet majat ja hotellit ovat täyteen varattuja. Me teimme tänään varauksen ensimmäiseksi yöksi ja tuokin maja oli seuraavana päivänä jo täyteen varattu. Olemme saaneet täältä Kovalamilta mahtavaa apua majoituksen järjestämiseksi. Saamme yhden Australiassa asuvan joogaystävämme kaverin kämpän käyttöömme 28.12.-3.1. Wow! Ja vielä aivan sopuhintaan. Joogakaverimme palaa itse Autraliaan muutaman päivän meidän jälkeemme ja on pyytänyt meitä myös heille sitten kun lähdemme Sydneystä pohjoiseen päin. Olemme suunnitelleet ottavamme kutsun vastaan, koska suunta on juuri se, jota olimme suunnitelleet. Meillä oli kämppä vetämässä Sydneystä toistakin kautta: Olemme tällä tutustuneet pariin ihastuttavaan ja hyvin aktiiviseen naiseen, joista toisen siskon tytär asuu Sydneyssä. Jos siskon tytär on poissa vuoden vaihteessa (selviäisi nyt joulun aikana), niin siinä tapauksessa myös hänen kämppänsä olisi käytettävissä. Ihania ihmisiä!
Täällä Kovalamilla joulu näkyy eniten turistien lisääntyneenämääränä. Joulukoristeita on kyllä jokapuolella ja joulua toivotellaan. Palveluammateissa toimivilla ei täällä ole joululomaa. Tämä on parasta aikaa täällä tehdä tuottoa, joten töitä tehdään. Täällä jouluaatto ei ole se tärkeä päivä vaan vasta joulupäivä. Silloin perinteisesti Kovalamin rannalla näyttää pikemminkin vapulta kuin joululta. Naapurikylien porukat (nuoria miehiä pääasiassa) saapuu veneillään pussikaljoineen. Turistipoliisi on ollut tänä vuonna rannalla tiukkana kauppiaille ja kaikille muillekin. Saas nähdä pääsevätkö kyläläiset rantautumaan.
Olipa arki taikka pyhä, niin liikenteessä näkee täyteen pakattuja autoja. Bussit saattavat olla niin täysiä, että jo näkeminen ahdistaa. Mopon päällä kulkee ihan yleisesti koko perhe (siis kerralla). Usein näkee, että perheen isä ajaa. Vanhempi muksuista on isän edessä. Vaimo istuu kyydissä - tietenkin poikittain - ja hänellä on sylissään se pienimmäinen. Eikä kellään kypärää. Ja kun kuorma-auto lastataan, niin tokihan se lastataan täyteen.
Näimme yhdellä reissulla myös surkean lehmien kuljetuksen kuorma-auton avolavalla. Pahaa teki. Lava oli ahdettu niin täyteen ja lehmät köytetty siten, että varmasti eivät kaikki matkasta elävänä selvinneet.
Tänään 24.12. meidän päivä poikkesi taas rutiiniohjelmasta. Aamulla jooga normaalisti, mutta sen jälkeen Timo meni taas puhdistushoitoon klo 9.30 - 12.30.
Alla kuvia aamun joogaharjoituksesta:
Marjon tehtäväksi jäi hoitaa Kovalamin ostoksista paketti yhdellä paikallisella räätälillä (ostokset laitettiin pahvilaatikkoon ja sen päälle ommeltiin kangas.) Paketti valmistui sillä aikaa, kun Marjo oli aamupalalla. Aamupalan jälkeen Marjo soitti yhdelle tutulle riksakuskille ja kysyi ehtisikö hän kyyditsemään. Ja kyllä hän ehti. Olimme kuulleet, että paketin voisi ehkä jopa lähettää täältä Kovalamilta noin 1,5 km päässä sijaitsevasta postitoimistosta, mutta toiset sanoivat, että on mentävä Trivandrumin postiin. Siispä kokeilemaan. Ei onnistunut Kovalamin postista ja matka jatkui Trivandrumiin. Siellä onnistui. Emme ole pakettia aiemmin lähettäneet, joten on mielenkiintoista nyt nähdä/kuulla, milloin se saapuu perille Suomeen. Postissa sanottiin, että noin 2 viikkoa.
Olemme saaneet viimepäivinä viimein seuraavien etappien suunnitelmia nytkähtämään eteenpäin. Varasimme muutama päivä sitten Mumbaista hotellin, koska olemme perillä Tapanin päivän iltana ja lento Autraliaan lähtee seuraavana eli sunnuntaiaamuna klo 10 aikoihin.
Sydney on uuden vuoden viettämisen ja juhlimisen kaupunki. Sen huomaa, kun etsii vuodenvaihteesta kohtuuhintaista majaa riittävän läheltä keskustaa. Tosi monet majat ja hotellit ovat täyteen varattuja. Me teimme tänään varauksen ensimmäiseksi yöksi ja tuokin maja oli seuraavana päivänä jo täyteen varattu. Olemme saaneet täältä Kovalamilta mahtavaa apua majoituksen järjestämiseksi. Saamme yhden Australiassa asuvan joogaystävämme kaverin kämpän käyttöömme 28.12.-3.1. Wow! Ja vielä aivan sopuhintaan. Joogakaverimme palaa itse Autraliaan muutaman päivän meidän jälkeemme ja on pyytänyt meitä myös heille sitten kun lähdemme Sydneystä pohjoiseen päin. Olemme suunnitelleet ottavamme kutsun vastaan, koska suunta on juuri se, jota olimme suunnitelleet. Meillä oli kämppä vetämässä Sydneystä toistakin kautta: Olemme tällä tutustuneet pariin ihastuttavaan ja hyvin aktiiviseen naiseen, joista toisen siskon tytär asuu Sydneyssä. Jos siskon tytär on poissa vuoden vaihteessa (selviäisi nyt joulun aikana), niin siinä tapauksessa myös hänen kämppänsä olisi käytettävissä. Ihania ihmisiä!
Täällä Kovalamilla joulu näkyy eniten turistien lisääntyneenämääränä. Joulukoristeita on kyllä jokapuolella ja joulua toivotellaan. Palveluammateissa toimivilla ei täällä ole joululomaa. Tämä on parasta aikaa täällä tehdä tuottoa, joten töitä tehdään. Täällä jouluaatto ei ole se tärkeä päivä vaan vasta joulupäivä. Silloin perinteisesti Kovalamin rannalla näyttää pikemminkin vapulta kuin joululta. Naapurikylien porukat (nuoria miehiä pääasiassa) saapuu veneillään pussikaljoineen. Turistipoliisi on ollut tänä vuonna rannalla tiukkana kauppiaille ja kaikille muillekin. Saas nähdä pääsevätkö kyläläiset rantautumaan.
Olipa arki taikka pyhä, niin liikenteessä näkee täyteen pakattuja autoja. Bussit saattavat olla niin täysiä, että jo näkeminen ahdistaa. Mopon päällä kulkee ihan yleisesti koko perhe (siis kerralla). Usein näkee, että perheen isä ajaa. Vanhempi muksuista on isän edessä. Vaimo istuu kyydissä - tietenkin poikittain - ja hänellä on sylissään se pienimmäinen. Eikä kellään kypärää. Ja kun kuorma-auto lastataan, niin tokihan se lastataan täyteen.
Näimme yhdellä reissulla myös surkean lehmien kuljetuksen kuorma-auton avolavalla. Pahaa teki. Lava oli ahdettu niin täyteen ja lehmät köytetty siten, että varmasti eivät kaikki matkasta elävänä selvinneet.
Tänään 24.12. meidän päivä poikkesi taas rutiiniohjelmasta. Aamulla jooga normaalisti, mutta sen jälkeen Timo meni taas puhdistushoitoon klo 9.30 - 12.30.
Alla kuvia aamun joogaharjoituksesta:
Marjon tehtäväksi jäi hoitaa Kovalamin ostoksista paketti yhdellä paikallisella räätälillä (ostokset laitettiin pahvilaatikkoon ja sen päälle ommeltiin kangas.) Paketti valmistui sillä aikaa, kun Marjo oli aamupalalla. Aamupalan jälkeen Marjo soitti yhdelle tutulle riksakuskille ja kysyi ehtisikö hän kyyditsemään. Ja kyllä hän ehti. Olimme kuulleet, että paketin voisi ehkä jopa lähettää täältä Kovalamilta noin 1,5 km päässä sijaitsevasta postitoimistosta, mutta toiset sanoivat, että on mentävä Trivandrumin postiin. Siispä kokeilemaan. Ei onnistunut Kovalamin postista ja matka jatkui Trivandrumiin. Siellä onnistui. Emme ole pakettia aiemmin lähettäneet, joten on mielenkiintoista nyt nähdä/kuulla, milloin se saapuu perille Suomeen. Postissa sanottiin, että noin 2 viikkoa.
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Kovalam 22.12.
Olemme avanneet Riitan ja Magnuksen tuoman salmiakkipussin. Maistuu muuten reilun kuukauden Intiassa olon jälkeen ja täkäläisestä makumaailmasta poikkevana makuna erittäin hyvältä.
Tulimme juuri illalliselta Subrasta. Tänään veisade yllätti meidät. Jouduimme siirtymään illallisen aikana katoksen alle ja kotimatkalla ravintolasta lainattu sontikka oli tarpeen. Sää on ollut täällä pääosin aurinkoinen, helteinen ja kostea, mutta tänä vuonna olemme saaneet jo kahtena yönä ja yhtenä päivänä sadetta aiemminkin. Paikalliset ovat sitä mieltä, että meneillään on kummallinen joulukuu, kun se ei tiedä, että paistaisiko vai sataisiko. Täällä ei kuulu joulukuussa sataa. Piste.
Aamulla joogasimme ja päivän hoitosessiot oli siirretty poikkeuksellisesti jo aamupäivälle. Timolla oli vuorostaan puhdistamishoito. Sama joka Marjolla oli jo aiemmin. Yksi mielenkiintoinen, hieman raivostuttavakin piirre intialaisessa sopimisessa on taas noussut esiin pariinkin otteeseen. Jo sovittu asia saattaa muuttua ajan kuluessa ja jos et pidä tiukasti puoliasi, niin tuo muutos vain tapahtuu. Tässä yksi esimerkki. Sovimme hoitopaikassamme, että hoitopakettimme aika on koko hoitojakson ajan iltapäivisin (klo 14-16) ja että meillä on tietyt hoitajat. Puhdistushoidot ovat vaatineet ajan siirtämistä aamupäivään (klo 9.30-12) pari kertaa. Näitä on ollut Marjolla 2 ja Timolla 1. Eilen meille sitten vain todettiin, että meidän koko lopun ajan hoidot ovat nyt sitten aamupäivisin ja Marjolla olisi eri hoitajakin. Tämä ilman mitään sopimista meidän kanssa jne. Olivat varmaan hoitopaikassa sopineet jonkun uuden asiakkaan kanssa paketista seuraaville 2-3 viikolle ja päättäneet siirtää meidät toiseen aikaan. No, parin palautteen ja keskustelun jälkeen aikataulumme ja hoitajamme ovat entisellään. Homma jatkuu, kuten oli sovittu.
Hoidoilla on erilaisia vaikutuksia. Tänä vuonna puhdistushoidot ovat vaikuttaneet Marjoon mielenkiintoisella tavalla. Pirteys ja energisyys on huippuluokkaa. Hitaus on hävinnyt. Ja mikä mielenkiintoisinta, jo kolme yötä on mennyt hyvin vähillä unilla - eikä päivällä väsytä yhtään. Koska nukkuminen on tärkeää, tänään aloitettiin oloa tasoittava hoito. Nyt Marjo saa lämmintä öljyä otsan reunasta reunaan valutettuna. Rentouttavaa!
Aamupala meni meillä siis tänään hoitojen takia myöhäiseksi. Timo sai hoitopaikassa hoitoon kuuluvan aamiaisen/lounaan klo 12 ja Marjo Subrassa vasta klo 13 aikoihin. Alla olevassa kuvassa Marjon lisäksi Subran omistaja ja jokapaikan höylä - Krishna. Kerrassaan loistava tyyppi. Hän tekee ravintolassaan kaikkea: ottaa tilauksia, ehtii välillä tekemään mehua, välillä kokkaa keittiössä, laskuttaa, hauskuttaa ja pitää ravintolan iloista henkeä ja menoa yllä. Krishna sanoo aina, että: "Pyydä/tilaa, niin minä teen!" Eli erikoistoiveita otetaan huomioon ja jo valmiiksi laajaa lista muokkautuu vaikka mihin.
Sarjamme päivän kysymyksiä jatkuu ja päivän kysymys kuuluu: Mikä kasvi on kuvassa?
3 pisteen vihje: Lepakot pitävät tämän kasvin hedelmistä jo kasvuvaiheessa. Syövät sisällöt ja heittävät kuoret menemään tai turistien pöytiin.
1 pisteen vihje: Voi löytyä joulupuurostasi.
Vastaus: Manteli.
Me jatkamme Kovalamilla vielä 3 täyttä päivää ja jatkamme matkaamme tapanin päivänä. Hyviä joulun valmisteluja kaikille.
Tulimme juuri illalliselta Subrasta. Tänään veisade yllätti meidät. Jouduimme siirtymään illallisen aikana katoksen alle ja kotimatkalla ravintolasta lainattu sontikka oli tarpeen. Sää on ollut täällä pääosin aurinkoinen, helteinen ja kostea, mutta tänä vuonna olemme saaneet jo kahtena yönä ja yhtenä päivänä sadetta aiemminkin. Paikalliset ovat sitä mieltä, että meneillään on kummallinen joulukuu, kun se ei tiedä, että paistaisiko vai sataisiko. Täällä ei kuulu joulukuussa sataa. Piste.
Aamulla joogasimme ja päivän hoitosessiot oli siirretty poikkeuksellisesti jo aamupäivälle. Timolla oli vuorostaan puhdistamishoito. Sama joka Marjolla oli jo aiemmin. Yksi mielenkiintoinen, hieman raivostuttavakin piirre intialaisessa sopimisessa on taas noussut esiin pariinkin otteeseen. Jo sovittu asia saattaa muuttua ajan kuluessa ja jos et pidä tiukasti puoliasi, niin tuo muutos vain tapahtuu. Tässä yksi esimerkki. Sovimme hoitopaikassamme, että hoitopakettimme aika on koko hoitojakson ajan iltapäivisin (klo 14-16) ja että meillä on tietyt hoitajat. Puhdistushoidot ovat vaatineet ajan siirtämistä aamupäivään (klo 9.30-12) pari kertaa. Näitä on ollut Marjolla 2 ja Timolla 1. Eilen meille sitten vain todettiin, että meidän koko lopun ajan hoidot ovat nyt sitten aamupäivisin ja Marjolla olisi eri hoitajakin. Tämä ilman mitään sopimista meidän kanssa jne. Olivat varmaan hoitopaikassa sopineet jonkun uuden asiakkaan kanssa paketista seuraaville 2-3 viikolle ja päättäneet siirtää meidät toiseen aikaan. No, parin palautteen ja keskustelun jälkeen aikataulumme ja hoitajamme ovat entisellään. Homma jatkuu, kuten oli sovittu.
Hoidoilla on erilaisia vaikutuksia. Tänä vuonna puhdistushoidot ovat vaikuttaneet Marjoon mielenkiintoisella tavalla. Pirteys ja energisyys on huippuluokkaa. Hitaus on hävinnyt. Ja mikä mielenkiintoisinta, jo kolme yötä on mennyt hyvin vähillä unilla - eikä päivällä väsytä yhtään. Koska nukkuminen on tärkeää, tänään aloitettiin oloa tasoittava hoito. Nyt Marjo saa lämmintä öljyä otsan reunasta reunaan valutettuna. Rentouttavaa!
Aamupala meni meillä siis tänään hoitojen takia myöhäiseksi. Timo sai hoitopaikassa hoitoon kuuluvan aamiaisen/lounaan klo 12 ja Marjo Subrassa vasta klo 13 aikoihin. Alla olevassa kuvassa Marjon lisäksi Subran omistaja ja jokapaikan höylä - Krishna. Kerrassaan loistava tyyppi. Hän tekee ravintolassaan kaikkea: ottaa tilauksia, ehtii välillä tekemään mehua, välillä kokkaa keittiössä, laskuttaa, hauskuttaa ja pitää ravintolan iloista henkeä ja menoa yllä. Krishna sanoo aina, että: "Pyydä/tilaa, niin minä teen!" Eli erikoistoiveita otetaan huomioon ja jo valmiiksi laajaa lista muokkautuu vaikka mihin.
Sarjamme päivän kysymyksiä jatkuu ja päivän kysymys kuuluu: Mikä kasvi on kuvassa?
3 pisteen vihje: Lepakot pitävät tämän kasvin hedelmistä jo kasvuvaiheessa. Syövät sisällöt ja heittävät kuoret menemään tai turistien pöytiin.
1 pisteen vihje: Voi löytyä joulupuurostasi.
Vastaus: Manteli.
Me jatkamme Kovalamilla vielä 3 täyttä päivää ja jatkamme matkaamme tapanin päivänä. Hyviä joulun valmisteluja kaikille.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Kovalam 20.12.2009
Olemmekos me olleenkaan muistaneet kirjoittaa paikallisten pään heiluttamisesta? Se on yksi hurmaava piirre nimenomaan täällä etelässä. Täällä päät heiluvat irtonaisesti puolelta toiselle aina kun asia on miellyttävä tai kun ollaan samaa mieltä. Paikallisen porukan keskinäistä on sivusta mukava seurata ihan tuon päiden heiluttamisen takia. Se on hyvin pieni ja irtonainen liike puolelta toiselle. Ja kun vastaavaa kokeilee itse, niin se ei ole ollenkaan helppoa. Meidän heiluttamana liike näyttää kankealta, liian suurelta ja tehdyltä.
Toinen toistuva ilmiö on, kun hedelmämyyjänaiset tappelee. Se on aika hurjaa: suoraa huutoa, vaikka asiakas olisi samassa piirissä. Syynä on, että toinen myyjä ei kunnioita toisen reviiriä: he ovat minun asiakkaitani. Sitten he taas pilkkovat papaijoitaan sulassa sovussa saman aurinkovarjon alla.
Meillä on taas kerran uusi suosikkiruoka - Thoren. Sitä voi tehdä pinaatista, punajuuresta, kaalista, porkkanasta jne. Kyseisen, valitun aineksen lisäksi ruokaan tulee kookosta ja hieman sipulia. Ruoka on kuin lämmin, kypsytetty, maukas salaatti. Rakenne on selvästi pureskeltava. Eilen kysyimme Subrassa Krisnalta Thorenin teko-ohjetta ja yksinkertaisuudessaan se meneen näin: Huuhtele pinaatti ja pilko se pieneksi. Hanki valmiiksi kookosta (kuivattua, rouhetta). Pilko sipuli. Ota paistinpannu, wok-pannu tai vastaava. Laita pannun pohjalle ruokalusikallinen öljyä. Käytä kuumaa pannua. Laita pannulle ensin sipuli, sitten pinaatti ja vasta viimeiseksi kookos. Kypsennä joitain minuutteja kannen alla ja mausta (esim. turmeric, pippuri, suola, chili). Nauti riisin tai leivän kera.
Tänään aamulla nautimme aamupalan suurella nautinnolla ja suomalaisessa seurassa, Samin kanssa. Pöydässä puhuttiin tällä kertaa pyöräilystä ja syötiin Masala Dosaa ja Masala Oothappamia (Keralalaisia aamupaloja). Koko kolmikko joi myös suokkimehua: punaista banaania ja punaisia rypäleitä.
Hoitopaikka on meille kuin toinen koti. Tässä kuva uudesta, vielä rakenteilla olevasta Unnilasta. Vanhasta talosta on tuohon uuteen silta ja vaikka ensimmäinen kerros on vielä kovasti keskeneräinen, ei se estä tekemästä hoitoja toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Tässä talossa siis saamme päivittäin jaloilla hierontaa ja muita hoitoja. Marjoa hoidetaan usein tuolla ylimmässä kerroksessa kaislaverhottujen "ikkunoiden" takana. Uusi Unnila on kokonaan käsityötä. Kaikki on kannettu paikalle käsin, tehty käsin, tiilet on käsin tehtyjä, jne.
Tänään Marjon hoitajat naureskelivat, että Marjosta tehdään riisivanukasta. Hoito piti nimittäin sisällään öljy-maito-yrtti seoksen ja sitä levitettiin ja tuputettiin hyvin lämmitettynä (voisi sanoa jopa kuumana) iholle riisipussukoiden avulla.
Päivän kysymys 1: Mitä luulet yllä olevassa hevosmukissa olevan? Teetä? Kahvia?
Oikea vastaus on: Olutta (Kingfisher). Arvasitko oikein?
Täällä kun alkoholi ei ole sallittua, mutta sitä kuitenkin suurimmasta osasta ravintoita saa. Pullo tosin tuodaan sanomalehteen käärittynä ja tuopiksi valitaan mielellään joku muu kuin oikea tuoppi.
Päivän kysymys 2: Mistä kuvan kynttilän jalka on tehty?
Oikea vastaus: Amul-juuston säilykepurkista - ja sellaisena kuin se purkki on.
Tämä on erittäin yleinen tapa paikallisissa ravintoloissa. Tämänpäiväisessäkin rantsuravintolassa oli hienosti valkoiset pöytäliinat jne., mutta niin vain löytyi tutut säilykepurkit kynttilän jalkana. Kätevää.
Söimme tänään illalliseksi Keralan merikorin kahdelle hengelle. Se sisälsi kalaa, mustekalasta tehtyä thorenia, hummeria maustekastikkeessa, kahdenlaisia rapuja kaneli-maustekastikkeessa + riisiä. Koko hoito tarjoiltiin kaalin lehdiltä ja se tuotiin pöytään upeana höyryävänä annoksena. Annos oli aivan loistavasti maustettu ja jokainen kaalinlehti sisälsi oman makumaailmansa. Mausteiden ystäville kerrassaan upea valinta.
Eilen illalla oltiin taas kävelyllä auringonlaskun aikaan. Rantaan oli kerääntynyt reilut tuhat intialaista ihastelemaan mereen vaipuvaa valon lähdettä ja ilakoimaan rantatyrskyissä. Nuoret miehet ja naiset täysissä vaatteissaan ja eri porukoissa. Ja "filmiä paloi". Kuvissa poseerataan aina ja useimmiten merta vasten. Seurasimme yhden pariskunnan touhuja, kun mies kuvasi nuorikkoaan pitkään ja hartaasti. Ja kas kummaa: sama pariskunta koko tuosta suuresta intialaisten joukosta tuli samaan vakiopaikkaamme syömään. Kummallisia sattumia.
Tänään olimme rannassa jälleen. Auringonlasku on yksi päivän suurista tapahtumista ja koska joulu lähestyy, porukkaa on rannalla päivä päivältä enemmän.
Tässä on muuten viimein pari kuvaa meidän Kovalamin kämpästä (Hotel Surya). Tässä on meidän huone.
ja tässä meidän parveke.
Tässä kuvassa Timo kulkee meidän kotikujaa pitkin rantaan. Taitaa juuri matkanvarrella huikata "moit" vakio Internet ja rahanvaihtopaikkamme Bobin kanssa.
Toinen toistuva ilmiö on, kun hedelmämyyjänaiset tappelee. Se on aika hurjaa: suoraa huutoa, vaikka asiakas olisi samassa piirissä. Syynä on, että toinen myyjä ei kunnioita toisen reviiriä: he ovat minun asiakkaitani. Sitten he taas pilkkovat papaijoitaan sulassa sovussa saman aurinkovarjon alla.
Meillä on taas kerran uusi suosikkiruoka - Thoren. Sitä voi tehdä pinaatista, punajuuresta, kaalista, porkkanasta jne. Kyseisen, valitun aineksen lisäksi ruokaan tulee kookosta ja hieman sipulia. Ruoka on kuin lämmin, kypsytetty, maukas salaatti. Rakenne on selvästi pureskeltava. Eilen kysyimme Subrassa Krisnalta Thorenin teko-ohjetta ja yksinkertaisuudessaan se meneen näin: Huuhtele pinaatti ja pilko se pieneksi. Hanki valmiiksi kookosta (kuivattua, rouhetta). Pilko sipuli. Ota paistinpannu, wok-pannu tai vastaava. Laita pannun pohjalle ruokalusikallinen öljyä. Käytä kuumaa pannua. Laita pannulle ensin sipuli, sitten pinaatti ja vasta viimeiseksi kookos. Kypsennä joitain minuutteja kannen alla ja mausta (esim. turmeric, pippuri, suola, chili). Nauti riisin tai leivän kera.
Tänään aamulla nautimme aamupalan suurella nautinnolla ja suomalaisessa seurassa, Samin kanssa. Pöydässä puhuttiin tällä kertaa pyöräilystä ja syötiin Masala Dosaa ja Masala Oothappamia (Keralalaisia aamupaloja). Koko kolmikko joi myös suokkimehua: punaista banaania ja punaisia rypäleitä.
Hoitopaikka on meille kuin toinen koti. Tässä kuva uudesta, vielä rakenteilla olevasta Unnilasta. Vanhasta talosta on tuohon uuteen silta ja vaikka ensimmäinen kerros on vielä kovasti keskeneräinen, ei se estä tekemästä hoitoja toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Tässä talossa siis saamme päivittäin jaloilla hierontaa ja muita hoitoja. Marjoa hoidetaan usein tuolla ylimmässä kerroksessa kaislaverhottujen "ikkunoiden" takana. Uusi Unnila on kokonaan käsityötä. Kaikki on kannettu paikalle käsin, tehty käsin, tiilet on käsin tehtyjä, jne.
Tänään Marjon hoitajat naureskelivat, että Marjosta tehdään riisivanukasta. Hoito piti nimittäin sisällään öljy-maito-yrtti seoksen ja sitä levitettiin ja tuputettiin hyvin lämmitettynä (voisi sanoa jopa kuumana) iholle riisipussukoiden avulla.
Päivän kysymys 1: Mitä luulet yllä olevassa hevosmukissa olevan? Teetä? Kahvia?
Oikea vastaus on: Olutta (Kingfisher). Arvasitko oikein?
Täällä kun alkoholi ei ole sallittua, mutta sitä kuitenkin suurimmasta osasta ravintoita saa. Pullo tosin tuodaan sanomalehteen käärittynä ja tuopiksi valitaan mielellään joku muu kuin oikea tuoppi.
Päivän kysymys 2: Mistä kuvan kynttilän jalka on tehty?
Oikea vastaus: Amul-juuston säilykepurkista - ja sellaisena kuin se purkki on.
Tämä on erittäin yleinen tapa paikallisissa ravintoloissa. Tämänpäiväisessäkin rantsuravintolassa oli hienosti valkoiset pöytäliinat jne., mutta niin vain löytyi tutut säilykepurkit kynttilän jalkana. Kätevää.
Söimme tänään illalliseksi Keralan merikorin kahdelle hengelle. Se sisälsi kalaa, mustekalasta tehtyä thorenia, hummeria maustekastikkeessa, kahdenlaisia rapuja kaneli-maustekastikkeessa + riisiä. Koko hoito tarjoiltiin kaalin lehdiltä ja se tuotiin pöytään upeana höyryävänä annoksena. Annos oli aivan loistavasti maustettu ja jokainen kaalinlehti sisälsi oman makumaailmansa. Mausteiden ystäville kerrassaan upea valinta.
Eilen illalla oltiin taas kävelyllä auringonlaskun aikaan. Rantaan oli kerääntynyt reilut tuhat intialaista ihastelemaan mereen vaipuvaa valon lähdettä ja ilakoimaan rantatyrskyissä. Nuoret miehet ja naiset täysissä vaatteissaan ja eri porukoissa. Ja "filmiä paloi". Kuvissa poseerataan aina ja useimmiten merta vasten. Seurasimme yhden pariskunnan touhuja, kun mies kuvasi nuorikkoaan pitkään ja hartaasti. Ja kas kummaa: sama pariskunta koko tuosta suuresta intialaisten joukosta tuli samaan vakiopaikkaamme syömään. Kummallisia sattumia.
Tänään olimme rannassa jälleen. Auringonlasku on yksi päivän suurista tapahtumista ja koska joulu lähestyy, porukkaa on rannalla päivä päivältä enemmän.
Tässä on muuten viimein pari kuvaa meidän Kovalamin kämpästä (Hotel Surya). Tässä on meidän huone.
ja tässä meidän parveke.
Tässä kuvassa Timo kulkee meidän kotikujaa pitkin rantaan. Taitaa juuri matkanvarrella huikata "moit" vakio Internet ja rahanvaihtopaikkamme Bobin kanssa.
lauantai 19. joulukuuta 2009
Kovalam 18.-19.12.2009
Tänään on lauantai ja joogasta vapaa päivä. Lepopäivä. Timo nukkui viime yönä piiitkän yöunen - 1o tuntia. Marjo muuten saman, mutta oli yövirkku ja kävi suihkussa puolilta öin ja kuunteli iPodilla musaa klo 3 asti. Joskus vain on virkeä väärään aikaan. Täällä on kuitenkin tullut sen verran levättyä, että ei ole tänään sen kummemmin väsyttänyt.
Eilen aamulla yritimme viedä pyykkejä paikalliseen pasulaan (oikein koneellinen pesu). Käytimme pesulan palveluita jo kerran ja silloin meille kerrottiin aukioloajaksi klo 9-18. Olimme pesulalla klo 9.15, mutta se oli edelleen kiinni. Meille sanottiin, että kannattaa odottaa & pian aukeaa. Odotellessamme joimme chait pesulan kulmalla paikallisesta pienestä kuppilasta. Hieman halvempaa kuinturistikuppiloissa - kaksi chaita maksoi yhteensä 6 rupiaa, kun turistikuppiloissa 2 chaita maksaa 30-50 rupiaa.
Koska pesula ei tuntunut aukevan klo 9.45 mennessä, päätimme lähteä aamupalalle. Matka pesulalle kulkee mukavaa viidakkopolkua, eikä matka todellakaan ole pitkä. Muutaman minuutin.
Aamupalan jälkeen Timo lähti rantsuun valmistautumaan ja Marjo meni viemään pyykkejä. Mutta Intiassa on kaikki mahdollista, eikä pesula ollut auki vielä edes klo 10.30. Nyt osa paikallisista sanoi, että huomenna vasta pesula auki ja osa sanoi, että pian aukeaa. Me päädyimme käyttämään hotellin pesijän palveluita.
Pesulan kulmalla Marjo tapasi hoitopaikan tohtori Unnin. Unni oli matkalla töihin ja komensi Marjon höyryhengittämään hoitopaikkaan, koska Marjon nenä oli alkanut vuotaa. Lauantaille oli suunniteltu Marjolle lisäpuhdistuspäivä ja se vaarantuu, jos sairastuu. No, höyryhengitys, ayurvediset yrttilääkket ja rantsuton päivä tehosivat ja tauti ei saanut otettaan :) Marjo pääsi siis tänään aamupäivällä suuniteltuun lisäpuhdistukseen (klo 9.30-12). Tällä kertaa ei tarvinnut nauttia risiiniöljyä. Hoito aloitettiin kevyellä jalkahieronnalla ja jatkettiin öljykylvyllä. Sen jälkeen hieman lepoa + kuumilla pyyhkeillä vatsan + selän alue lämmitettiin hyvin. Tohtori kävi laittamassa kohtuullisen kokoisen peräruiskeen ja parin minuutin jälkeen kunnon tyhjennys. Sitten suihku ja tuttuun tapaan riisivettä vatsaa rauhoittamaan. Tällä kertaa Marjo sai myös heti puhdistuksen jälkeen maittavan lounaan: riisiä, chilicurrya + riisivettä. Marjo päivällä on ollut lepoa - lueskelua, musaa ja mailman menon mietintää hotskulla. Timolla on ollut normaalimpi ohjelma maittavine aamupaloineen, rannan aurinkokylpyineen ja iltapäivähoitoineen. Pian pääsemme illalliselle yhdessä.
Timolla oli tänään rantsussa seuranaan nuori mies, joka kovasti olisi halunnut laudan uintikaverikseen. Muutoinkin vilkkaan ja reippaan oloinen nuori mies.
Huomenna alkavat Marjolla aikaiset herätykset. Linon joogaan on tullut lisää porukkaa ja aloitusaikoja on aikaistettu. Marjon aika on ensi viikolla klo 6 alkaen. Se tietää sitä, että joogasalille saa mennä aamuhämärissä ja joogaharjjoitus on takana jo klo 7.30. Siis aivan kuin kotona Tampereella.
Eilen aamulla yritimme viedä pyykkejä paikalliseen pasulaan (oikein koneellinen pesu). Käytimme pesulan palveluita jo kerran ja silloin meille kerrottiin aukioloajaksi klo 9-18. Olimme pesulalla klo 9.15, mutta se oli edelleen kiinni. Meille sanottiin, että kannattaa odottaa & pian aukeaa. Odotellessamme joimme chait pesulan kulmalla paikallisesta pienestä kuppilasta. Hieman halvempaa kuinturistikuppiloissa - kaksi chaita maksoi yhteensä 6 rupiaa, kun turistikuppiloissa 2 chaita maksaa 30-50 rupiaa.
Koska pesula ei tuntunut aukevan klo 9.45 mennessä, päätimme lähteä aamupalalle. Matka pesulalle kulkee mukavaa viidakkopolkua, eikä matka todellakaan ole pitkä. Muutaman minuutin.
Aamupalan jälkeen Timo lähti rantsuun valmistautumaan ja Marjo meni viemään pyykkejä. Mutta Intiassa on kaikki mahdollista, eikä pesula ollut auki vielä edes klo 10.30. Nyt osa paikallisista sanoi, että huomenna vasta pesula auki ja osa sanoi, että pian aukeaa. Me päädyimme käyttämään hotellin pesijän palveluita.
Pesulan kulmalla Marjo tapasi hoitopaikan tohtori Unnin. Unni oli matkalla töihin ja komensi Marjon höyryhengittämään hoitopaikkaan, koska Marjon nenä oli alkanut vuotaa. Lauantaille oli suunniteltu Marjolle lisäpuhdistuspäivä ja se vaarantuu, jos sairastuu. No, höyryhengitys, ayurvediset yrttilääkket ja rantsuton päivä tehosivat ja tauti ei saanut otettaan :) Marjo pääsi siis tänään aamupäivällä suuniteltuun lisäpuhdistukseen (klo 9.30-12). Tällä kertaa ei tarvinnut nauttia risiiniöljyä. Hoito aloitettiin kevyellä jalkahieronnalla ja jatkettiin öljykylvyllä. Sen jälkeen hieman lepoa + kuumilla pyyhkeillä vatsan + selän alue lämmitettiin hyvin. Tohtori kävi laittamassa kohtuullisen kokoisen peräruiskeen ja parin minuutin jälkeen kunnon tyhjennys. Sitten suihku ja tuttuun tapaan riisivettä vatsaa rauhoittamaan. Tällä kertaa Marjo sai myös heti puhdistuksen jälkeen maittavan lounaan: riisiä, chilicurrya + riisivettä. Marjo päivällä on ollut lepoa - lueskelua, musaa ja mailman menon mietintää hotskulla. Timolla on ollut normaalimpi ohjelma maittavine aamupaloineen, rannan aurinkokylpyineen ja iltapäivähoitoineen. Pian pääsemme illalliselle yhdessä.
Timolla oli tänään rantsussa seuranaan nuori mies, joka kovasti olisi halunnut laudan uintikaverikseen. Muutoinkin vilkkaan ja reippaan oloinen nuori mies.
Huomenna alkavat Marjolla aikaiset herätykset. Linon joogaan on tullut lisää porukkaa ja aloitusaikoja on aikaistettu. Marjon aika on ensi viikolla klo 6 alkaen. Se tietää sitä, että joogasalille saa mennä aamuhämärissä ja joogaharjjoitus on takana jo klo 7.30. Siis aivan kuin kotona Tampereella.
torstai 17. joulukuuta 2009
Kovalam 17.12.2009
Kuukausi ollan oltu reissussa ja Intiassa. Eipä uskoisi. Aika on mennyt aivan siivillä. Onneksi on vielä reilu viikko täällä Kovalamilla jäljellä.
Lämmintä meillä on edelleen (vaikka eilinen oli pilvisempi päivä ja hieman satelikin). Aamulla varhain on jo 29-30 ja iltaämyöhällä edelleen sama. Lämpöön on kummasti taas tottunut ja hoitojen nostama hikoilujakso alkaa helpottaa. Joogassa aamuisin sen sijaan hiki lentää edelleen. Puuvillamatto auttaa pysymään matolla ja harjoitukseen keskittyminen onnistuu paremmin.
Kuulimme tänään, että Suomessa on paukkupakkaset ja totesimme, että lämpötilaero meidän säätilaan täällä on yli 50 astetta. Teillä siellä Suomessa on siis hiukan viileämpää. Täällä paikalliset eivät oikein meinaa uskoa, että sellaisessa pakkasessa voi asustaa. Tämä kun on heille se talvikausi ja "yöt ovat nykyään niin kylmiä".
Käymme tällä hetkellä varsin "hitaalla" vaihteella. Väsyneitäkin olemme. Kroppa on ihmeissään kuumuudesta, hiestä, paljosta joogasta ja hoidoista, auringosta, jne. Ihosta on tullut sileä ja pehmeä. Ihon kosteutusta ei erikseen tarvitse, vaikka suihkussa käydään vähintään 3 kertaa päivässä. Kävelytahti on hidastunut alkupäivistä huomattavasti. Aamulla totesimme, että sanonta "hiki laiskan syödessä" on jäänyt meillä jo vanhaksi. Uusi versio on "väsy laiskan syödessä". Aamupalan jälkeen piti nimittäin ottaa muutama minuutti lepoa, jotta sai energiaa rantavalmisteluihin. Onhan sanomattakin selvää, että aurinkorasvan levitys ja uikkarien pukeminen on melkoinen ponnistus :)
Ohjelmamme on erittäin vakiintunut ja vakaa. Kaikki kulmakunnan kauppiaatkin tietävät jo mihin olemme milloinkin menossa.
Ohjelmamme on:
klo 6.15 herätys
klo 6.45-8.30 jooga
klo 8.30-9.00 suihku 1
klo 9-10.30 aamupala
klo 10-10.30 rannalle valmistautuminen
klo 10.30-13 rantsussa (rantsussa usein kevyt hedelmäsallaattilounas)
klo 13.15-13.45 suihku 2 ja valmistautuminen hoitoon
klo 13.50-16.20 hoidot
klo 16.30-17.15 suihku 3 + lepoa
klo 17.15-17.30 hoitopaikasta kroppaan hauteiden sitominen (jos tarpeen)
klo 17.30-18.15 Ti, To, Su Marjolla pranalyamaa
+ muuta vastaavaa joogaan liittyvää
klo 17.30-19 internetaikaa, lukemista, auringonlasku,
hyttysten prime time, jne.
klo 19-21 illallinen + kävelyä rantsussa
klo 21-22.30 lueskelua jne hotellilla
klo 22-22.30 jos hauteita sidottu, niin hauteiden poisto ja suihku 4
klo 22.30 nukkumaan
Kaikki normaalin päivän tapahtumat ovat 5 min kävelymatkan sisällä. Kaikki mukaan otetut kirjat on jo luettu ja muutamia suomalaisia kirjoja olemme jo täältä paikanpäältäkin löytäneet luettavaksemme. Täällä olevilta muilta suomalaisilta saamme varmasti lukuvaihtareita, joten ainakin vähän aikaa on vielä suomenkielistä luettavaa käsillä. Sen jälkeen lukukieli taitaa vaihtua englanniksi.
Illallista nautimme tänään poikkeuksellisesti rantsussa, ravintola German Bakeryssä merinäköalapaikalla - toisesessa kerroksessa. Me suorastaan törsäsimme. Söimme rapubiriania ja rapucurria. Alkumehuineen, olusineen ja loppukahveineen lasku oli reilut 1100 rupiaa. Pöyristyttävää. Tekeehän tuo euroissa jopa 16 €. Täällä iskee muuten oikeasti nuukuus. Ensin tuntuu, että kaikki on halpaa ja kun hintatasoon tottuu, niin ruoka-annos, joka maksaa 450 rupiaa eli 6,5 € tuntuu aivan huippukallilta vaikka olisikin rapuruokaa. Kyllä tulevat hinnat aluksi ihmetyttämään ja mietityttämään, kun siirrymme reilun viikon päästä Intiasta Australiaan.
Lämmintä meillä on edelleen (vaikka eilinen oli pilvisempi päivä ja hieman satelikin). Aamulla varhain on jo 29-30 ja iltaämyöhällä edelleen sama. Lämpöön on kummasti taas tottunut ja hoitojen nostama hikoilujakso alkaa helpottaa. Joogassa aamuisin sen sijaan hiki lentää edelleen. Puuvillamatto auttaa pysymään matolla ja harjoitukseen keskittyminen onnistuu paremmin.
Kuulimme tänään, että Suomessa on paukkupakkaset ja totesimme, että lämpötilaero meidän säätilaan täällä on yli 50 astetta. Teillä siellä Suomessa on siis hiukan viileämpää. Täällä paikalliset eivät oikein meinaa uskoa, että sellaisessa pakkasessa voi asustaa. Tämä kun on heille se talvikausi ja "yöt ovat nykyään niin kylmiä".
Käymme tällä hetkellä varsin "hitaalla" vaihteella. Väsyneitäkin olemme. Kroppa on ihmeissään kuumuudesta, hiestä, paljosta joogasta ja hoidoista, auringosta, jne. Ihosta on tullut sileä ja pehmeä. Ihon kosteutusta ei erikseen tarvitse, vaikka suihkussa käydään vähintään 3 kertaa päivässä. Kävelytahti on hidastunut alkupäivistä huomattavasti. Aamulla totesimme, että sanonta "hiki laiskan syödessä" on jäänyt meillä jo vanhaksi. Uusi versio on "väsy laiskan syödessä". Aamupalan jälkeen piti nimittäin ottaa muutama minuutti lepoa, jotta sai energiaa rantavalmisteluihin. Onhan sanomattakin selvää, että aurinkorasvan levitys ja uikkarien pukeminen on melkoinen ponnistus :)
Ohjelmamme on erittäin vakiintunut ja vakaa. Kaikki kulmakunnan kauppiaatkin tietävät jo mihin olemme milloinkin menossa.
Ohjelmamme on:
klo 6.15 herätys
klo 6.45-8.30 jooga
klo 8.30-9.00 suihku 1
klo 9-10.30 aamupala
klo 10-10.30 rannalle valmistautuminen
klo 10.30-13 rantsussa (rantsussa usein kevyt hedelmäsallaattilounas)
klo 13.15-13.45 suihku 2 ja valmistautuminen hoitoon
klo 13.50-16.20 hoidot
klo 16.30-17.15 suihku 3 + lepoa
klo 17.15-17.30 hoitopaikasta kroppaan hauteiden sitominen (jos tarpeen)
klo 17.30-18.15 Ti, To, Su Marjolla pranalyamaa
+ muuta vastaavaa joogaan liittyvää
klo 17.30-19 internetaikaa, lukemista, auringonlasku,
hyttysten prime time, jne.
klo 19-21 illallinen + kävelyä rantsussa
klo 21-22.30 lueskelua jne hotellilla
klo 22-22.30 jos hauteita sidottu, niin hauteiden poisto ja suihku 4
klo 22.30 nukkumaan
Kaikki normaalin päivän tapahtumat ovat 5 min kävelymatkan sisällä. Kaikki mukaan otetut kirjat on jo luettu ja muutamia suomalaisia kirjoja olemme jo täältä paikanpäältäkin löytäneet luettavaksemme. Täällä olevilta muilta suomalaisilta saamme varmasti lukuvaihtareita, joten ainakin vähän aikaa on vielä suomenkielistä luettavaa käsillä. Sen jälkeen lukukieli taitaa vaihtua englanniksi.
Illallista nautimme tänään poikkeuksellisesti rantsussa, ravintola German Bakeryssä merinäköalapaikalla - toisesessa kerroksessa. Me suorastaan törsäsimme. Söimme rapubiriania ja rapucurria. Alkumehuineen, olusineen ja loppukahveineen lasku oli reilut 1100 rupiaa. Pöyristyttävää. Tekeehän tuo euroissa jopa 16 €. Täällä iskee muuten oikeasti nuukuus. Ensin tuntuu, että kaikki on halpaa ja kun hintatasoon tottuu, niin ruoka-annos, joka maksaa 450 rupiaa eli 6,5 € tuntuu aivan huippukallilta vaikka olisikin rapuruokaa. Kyllä tulevat hinnat aluksi ihmetyttämään ja mietityttämään, kun siirrymme reilun viikon päästä Intiasta Australiaan.
tiistai 15. joulukuuta 2009
Kovalam 15.12.2009
Nyt tiedämme, että ei se auringon pimennys ainakaan tänään ollut. Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan joulupäivää. Paikallisista joku kun mainitsi tuon 25.12. olevan se pimennys.
Tänään löysimme yhden joogatuttumme vinkkaamana puuvillamaton joogamatoin päälle. Huah! Huomenna matolla pysyy siis todennäköisesti paremmin :) Yksi sälli kertoi tänään, että oli punninnut itsensä ennen haroitusta ja harjoituksen jälkeen. Tuloksena oli, että hän oli hikoillut harjoituksen aikana 2 kg.
Alla kuva meidän rantabulevardista. Vanhaa osaa on tuo vaalemapi osa ja nyt uutena osana "punaisempi" puoli. Nyt on tilaa meidän turistien kävellä.
Tänään löysimme yhden joogatuttumme vinkkaamana puuvillamaton joogamatoin päälle. Huah! Huomenna matolla pysyy siis todennäköisesti paremmin :) Yksi sälli kertoi tänään, että oli punninnut itsensä ennen haroitusta ja harjoituksen jälkeen. Tuloksena oli, että hän oli hikoillut harjoituksen aikana 2 kg.
Alla kuva meidän rantabulevardista. Vanhaa osaa on tuo vaalemapi osa ja nyt uutena osana "punaisempi" puoli. Nyt on tilaa meidän turistien kävellä.
Kovalam 14.12.2009
Olemme olleet sitä mieltä, että ilmasto on hyvä, kun koko ajan on leuan alus ainakin hieman kostea. No nyt on! Täällä on tällä kertaa todella kosteaa ja kosteus yhdistettynä lämpöön, tuulen tyyneyteen sekä hoitojen vaikutukseen on saanut erityisesti Marjon hikoilemaan aivan hullun lailla.
Aamulla Linon ohjattu jooga klo 7. Salille mennessä taivaalta tuli muutama pisara vettä. Kosteutta oli siis riittämiin jo aikaisin aamulla. Sali täynnä väkeä. Tehtiin koko ykkössarja rauhallisilla hengityksillä. Kokonaispituus noin 2 tunti loppurentoutuksen kanssa. Harjoituksen aikana hikoili niin paljon, että oli vaikeuksia pysyä matolla (puuvillamatto oli auttanut hieman, mutta se ei mahtunut rinkkaan). Pyyhkeen käyttäminen oli melko turhaa. Uudet hikipisarat valuivat tilalla aivan saman tien. Ylösalaisin lootusasennossa hikipisarat tippuivat jaloista suoraan kasvoille. Silti harjoitus oli keskittynyt ja salissa hyvä tunnelma. Huomenna aloitamme omat harjoitukset. Harjoituksen jälkeen oli niin kova jano, että mikään määrä vettä ei tuntunut riittävän.
Rannassa vietimme vaihteeksi aikaamme päivänvarjon alla. Aika meni lueskellessa ja rannan menoa seuraillessa. Aallot ovat kasvaneet suuriksi. Rannalta palaavan vasta-aallon törmätessä mereltä tulevaan aaltoon, syntyy mahtavia roiskeita ja dominomaisesti eteneviä ilmiöitä aaltojen risteyskohdissa. Tuota meren "ilotulitusta" jaksaa seurailla vaikka kuinka pitkään. Välillä on hauska katsella, kun lungikauppias yrittää parhaansa mukaan tehdä kauppaa juuri Kovalamille saapuneiden turistien kanssa ja välillä kuunnella hedelmänaisen kinastelua siitä, onko joku mennyt myymään jonkun toisen vakioasiakkaalle. Nähtiinpä rannalla myös huoltohommia tehnyt mopoauto, joka jouduttiin miehissä auttamaan eteenpäin, koska juuttui rantahiekkaan.
Tänään kävimme myös rannassa ihailemassa auringon laskua. Aurinko loisti ensin keltaisena, sitten oranssina ja lopuksi punaisena ennenkuin se laski meren taa.
Täällä on kuulemma nähtävissä pian täydellinen auringon pimennys. Intialaista tarkkuutta kuvastaa se, että meille on kerrottu asiasta kaksi eri tietoa. Lehden mukaan se olisi huomenna (15.12.), mutta eräs paikallinen heppu kertoi sen olevan 25.12. Odotamme ja seuraamme tilannetta mielenkiinnolla.
Aamulla Linon ohjattu jooga klo 7. Salille mennessä taivaalta tuli muutama pisara vettä. Kosteutta oli siis riittämiin jo aikaisin aamulla. Sali täynnä väkeä. Tehtiin koko ykkössarja rauhallisilla hengityksillä. Kokonaispituus noin 2 tunti loppurentoutuksen kanssa. Harjoituksen aikana hikoili niin paljon, että oli vaikeuksia pysyä matolla (puuvillamatto oli auttanut hieman, mutta se ei mahtunut rinkkaan). Pyyhkeen käyttäminen oli melko turhaa. Uudet hikipisarat valuivat tilalla aivan saman tien. Ylösalaisin lootusasennossa hikipisarat tippuivat jaloista suoraan kasvoille. Silti harjoitus oli keskittynyt ja salissa hyvä tunnelma. Huomenna aloitamme omat harjoitukset. Harjoituksen jälkeen oli niin kova jano, että mikään määrä vettä ei tuntunut riittävän.
Rannassa vietimme vaihteeksi aikaamme päivänvarjon alla. Aika meni lueskellessa ja rannan menoa seuraillessa. Aallot ovat kasvaneet suuriksi. Rannalta palaavan vasta-aallon törmätessä mereltä tulevaan aaltoon, syntyy mahtavia roiskeita ja dominomaisesti eteneviä ilmiöitä aaltojen risteyskohdissa. Tuota meren "ilotulitusta" jaksaa seurailla vaikka kuinka pitkään. Välillä on hauska katsella, kun lungikauppias yrittää parhaansa mukaan tehdä kauppaa juuri Kovalamille saapuneiden turistien kanssa ja välillä kuunnella hedelmänaisen kinastelua siitä, onko joku mennyt myymään jonkun toisen vakioasiakkaalle. Nähtiinpä rannalla myös huoltohommia tehnyt mopoauto, joka jouduttiin miehissä auttamaan eteenpäin, koska juuttui rantahiekkaan.
Tänään kävimme myös rannassa ihailemassa auringon laskua. Aurinko loisti ensin keltaisena, sitten oranssina ja lopuksi punaisena ennenkuin se laski meren taa.
Täällä on kuulemma nähtävissä pian täydellinen auringon pimennys. Intialaista tarkkuutta kuvastaa se, että meille on kerrottu asiasta kaksi eri tietoa. Lehden mukaan se olisi huomenna (15.12.), mutta eräs paikallinen heppu kertoi sen olevan 25.12. Odotamme ja seuraamme tilannetta mielenkiinnolla.
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Kovalam 13.12.2009
Turismi on saanut tosi kovan kolauksen täällä Kovalamilla: lehdet kirjoittavat, että hotellien käyttöaste on vain 40%, kaikki kauppiaat kärsivät ja valittavat huonoa myyntiä. Jotkut ovat jopa huolestuneita tulevaisuudestaan, kun uusia hotelleja ja kaupparakennuksia sekä ravintoloita syntyy leveäksi laajennetulle rantabulevardille. Seurauksena ei voi olla muu, kuin hintatason nousu ja meidäntyyppisten matkailijoiden kaikkoaminen ennen pitkää.
Uusikin kehityshanke käynnistyi juuri: rannan edustalle, muutaman sadan metrin päähän alettiin rakentaa keinotekoista riuttaa. Sen tarkoitus on, että aallot murtuvat varhemmin ja rannasta tulee turvallisempi uida. Lehdessä kirjoitettiin myös, että sen ansiosta hiekkarannasta tulee leveämpi (syvempi), kun vesi ei pääse niin vapaasti huuhtelemaan rantaviivaa. Näkis vaan: riutan pituus tulee olemaan n 150m ja lahden suu on noin kilometri. Kyllä se vesi taitaa tiensä rannalle löytää.
Meillä on kuitenkin edelleen mukavaa: päivät kuluu nopeasti ja jo tutulla kaavalla. Mainion lisävärin niihin tuo vanhat ja uudet tuttavuudet, joihin täällä törmää. Vielä täällä ei näy punaniska brittejä, eikä hoilaavia norskeja. Uudet tulijat ovat kuitenkin jo vähän erityypisiä, kuin vanhat joogit ja hipit ja rauhaa kaipaavat eläkeläiset. Aika paljon nuorehkoja ruotsalaisia ja joitain venäläisiäkin.
Pukeutuminen on aika vapaamuotoista. Kaikilla on hyvin kevyet puuvillahousut ja paita, usein täällä teetetyt. Kalastajat ja hoitopaikan miehet sekä monet paikallisetkin pukeutuvat lungiin. Se on semmoinen lannevaate, joka kietaistaan pitkäksi tai kääräistään lyhyeksi lanteille. Alla ei välttämättä ole mitään, mikä onkin hyvin kätevää, jos polun varrella sattuu hätä yllättämään. Siitä vaan kyykkyyn ja helmat kainaloon.
Eilen illalla Timo aiheutti pukeutumisellani kultturishokin. Hän meni hakemaan hoitapaikastamme kääreen reiteensä, jotta se vähän pehmenisi ja sietäisi paremmin hierontaa. Päällä oli Niken 3/4 mittaiset juoksushortsit, joiden alla haudekääre hyvin pysyisi. Manageri, kun näki ne, niin hörähti nauramaan, jotta naisten housut. Timo ei viitsiny sanoa mitään lungeista...
Marjon puhdistus/tyhjennys meni hyvin. Yöllä klo 00.30 - 2.30 noin 5 käyntiä wc:n puolella. Aamulla olo oli tyhjä, kapoinen ja pirteä. Hoitopaikassa meitä oli 5 naista vierivieressä penkillä nauttimassa aamupalaksi punaisesta riisitä tehtyä riisivettä (riisiä toki joukossa ja hitunen suolaa). Myös edellisen yön kokemuksia vaihdeltiin. Koska olemme erilaisia, niin kokemukset olivat vastaavasti moninaiset. Toisille tyhjennysyö oli helppo ja toisille ei. Eilinen päivä meni muutoinkin kevyen ruoan parissa. Vain hieman riisiä ja keitettyjä vihanneksia. Ei hedelmiä. Se oli hoitopaikan tohtori Unnin ohje.
Hoidoissa Timolla on jatkunut sama tuttu kaava edelleen. Marjolla puhdistuksen jälkeen jaloilla hieronnan lisäksi öljykylpy.Siinä noin 3 litraa lämmitettyä öljyä välellaan hoidettavan päälle (useampaan kertaan ja eri asennoissa). Uskotte varmaan, että moisesta ihanuudesta tulee raukean hyvä olo.
Linon joogaretriitti alkoi tänään. Vielä pari päivää sitten tuntui siltä, että joogien joukko jää ainakin ensimmäisellä viikolla hyvin pieneksi, mutta eilen vastaan alkoi tulla enemmän ja enemmän tuttuja kasvoja. Tänä aamuna ensimmäisessa harjoituksessa (ohjattu) klo 7 meitä olikin ihan mittava joukko jo paikalla. Monet meistä tapaavat kerran vuodesta täällä Intiassa tai ehkä toisen kerran jossakin muulla joogaretriitillä. Nämä kohtaamiset ovat yksi Kovalamin reissun helmiä.
Uusikin kehityshanke käynnistyi juuri: rannan edustalle, muutaman sadan metrin päähän alettiin rakentaa keinotekoista riuttaa. Sen tarkoitus on, että aallot murtuvat varhemmin ja rannasta tulee turvallisempi uida. Lehdessä kirjoitettiin myös, että sen ansiosta hiekkarannasta tulee leveämpi (syvempi), kun vesi ei pääse niin vapaasti huuhtelemaan rantaviivaa. Näkis vaan: riutan pituus tulee olemaan n 150m ja lahden suu on noin kilometri. Kyllä se vesi taitaa tiensä rannalle löytää.
Meillä on kuitenkin edelleen mukavaa: päivät kuluu nopeasti ja jo tutulla kaavalla. Mainion lisävärin niihin tuo vanhat ja uudet tuttavuudet, joihin täällä törmää. Vielä täällä ei näy punaniska brittejä, eikä hoilaavia norskeja. Uudet tulijat ovat kuitenkin jo vähän erityypisiä, kuin vanhat joogit ja hipit ja rauhaa kaipaavat eläkeläiset. Aika paljon nuorehkoja ruotsalaisia ja joitain venäläisiäkin.
Pukeutuminen on aika vapaamuotoista. Kaikilla on hyvin kevyet puuvillahousut ja paita, usein täällä teetetyt. Kalastajat ja hoitopaikan miehet sekä monet paikallisetkin pukeutuvat lungiin. Se on semmoinen lannevaate, joka kietaistaan pitkäksi tai kääräistään lyhyeksi lanteille. Alla ei välttämättä ole mitään, mikä onkin hyvin kätevää, jos polun varrella sattuu hätä yllättämään. Siitä vaan kyykkyyn ja helmat kainaloon.
Eilen illalla Timo aiheutti pukeutumisellani kultturishokin. Hän meni hakemaan hoitapaikastamme kääreen reiteensä, jotta se vähän pehmenisi ja sietäisi paremmin hierontaa. Päällä oli Niken 3/4 mittaiset juoksushortsit, joiden alla haudekääre hyvin pysyisi. Manageri, kun näki ne, niin hörähti nauramaan, jotta naisten housut. Timo ei viitsiny sanoa mitään lungeista...
Marjon puhdistus/tyhjennys meni hyvin. Yöllä klo 00.30 - 2.30 noin 5 käyntiä wc:n puolella. Aamulla olo oli tyhjä, kapoinen ja pirteä. Hoitopaikassa meitä oli 5 naista vierivieressä penkillä nauttimassa aamupalaksi punaisesta riisitä tehtyä riisivettä (riisiä toki joukossa ja hitunen suolaa). Myös edellisen yön kokemuksia vaihdeltiin. Koska olemme erilaisia, niin kokemukset olivat vastaavasti moninaiset. Toisille tyhjennysyö oli helppo ja toisille ei. Eilinen päivä meni muutoinkin kevyen ruoan parissa. Vain hieman riisiä ja keitettyjä vihanneksia. Ei hedelmiä. Se oli hoitopaikan tohtori Unnin ohje.
Hoidoissa Timolla on jatkunut sama tuttu kaava edelleen. Marjolla puhdistuksen jälkeen jaloilla hieronnan lisäksi öljykylpy.Siinä noin 3 litraa lämmitettyä öljyä välellaan hoidettavan päälle (useampaan kertaan ja eri asennoissa). Uskotte varmaan, että moisesta ihanuudesta tulee raukean hyvä olo.
Linon joogaretriitti alkoi tänään. Vielä pari päivää sitten tuntui siltä, että joogien joukko jää ainakin ensimmäisellä viikolla hyvin pieneksi, mutta eilen vastaan alkoi tulla enemmän ja enemmän tuttuja kasvoja. Tänä aamuna ensimmäisessa harjoituksessa (ohjattu) klo 7 meitä olikin ihan mittava joukko jo paikalla. Monet meistä tapaavat kerran vuodesta täällä Intiassa tai ehkä toisen kerran jossakin muulla joogaretriitillä. Nämä kohtaamiset ovat yksi Kovalamin reissun helmiä.
perjantai 11. joulukuuta 2009
Kovalamia kuvin, osa 1
Me olemme olleet Kovalamilla neljä kertaa aikaisemmin ja sen huomaa mm. siitä, että kuvia ei tule otettua samalla tavalla kuin uusissa paikoissa. Tässä kuitenkin joitakin kuvia sieltä täältä. Lisää otoksia kuvallisessa muodossa saatte vielä kahden seuraavan viikon aikana.
Kun saavuimme Kovalamille, rannassa oli kunnostustyö meneillään. Rantaa vahvistettiin. Poikkeuksellista oli, että työssä oli jopa yksi kaivuri. Silti suurin osa työstä tehtiin miesvoimin:
Hieno kiviseinämä on jäänne hakkuutyömaaltä. Kuvasta näkee myös miljoona-miljoona-miljoona palmua. Olemme siis todella kirjaimellisesti palmun alla.
Lighthouse beach eli se meidän kotiranta:
Marjo on lähdössä rannasta ja mielessään jo miettii, että mihinkäs sitä mentäiskään ottamaan päiväpalasta ennen hoitoja.
Tässä joukko intialaisia naisia ilta-auringossa rannalla ja meressä pallon kera. Ääni tähän pitäisi kyllä saada mukaan!
Paikalliset kalastajat selvittelemässä nuottaansa:
Tämä päivä on mennyt aikalailla samalla kaavalla kuin eilinenkin. Hoidoissa Marjolla vuorossa purification eli puhdistus. Illalla risiiniöljyä maidon kera nauttii hän. Yöllä juoksee pari-kolme kertaa vessareissulla ja aamulla nauttii hoitopaikassaan aamiaiseksi punaisesta riisistä tehtyä riisivettä.
Kun saavuimme Kovalamille, rannassa oli kunnostustyö meneillään. Rantaa vahvistettiin. Poikkeuksellista oli, että työssä oli jopa yksi kaivuri. Silti suurin osa työstä tehtiin miesvoimin:
Hieno kiviseinämä on jäänne hakkuutyömaaltä. Kuvasta näkee myös miljoona-miljoona-miljoona palmua. Olemme siis todella kirjaimellisesti palmun alla.
Lighthouse beach eli se meidän kotiranta:
Marjo on lähdössä rannasta ja mielessään jo miettii, että mihinkäs sitä mentäiskään ottamaan päiväpalasta ennen hoitoja.
Tässä joukko intialaisia naisia ilta-auringossa rannalla ja meressä pallon kera. Ääni tähän pitäisi kyllä saada mukaan!
Paikalliset kalastajat selvittelemässä nuottaansa:
Tämä päivä on mennyt aikalailla samalla kaavalla kuin eilinenkin. Hoidoissa Marjolla vuorossa purification eli puhdistus. Illalla risiiniöljyä maidon kera nauttii hän. Yöllä juoksee pari-kolme kertaa vessareissulla ja aamulla nauttii hoitopaikassaan aamiaiseksi punaisesta riisistä tehtyä riisivettä.
Kovalam 10.12.2009
Aamujooga. Moskiittoja hieman enemmän kuin muina aamuina. Ei uusia puremia kiitos. Marjo siirtyi sisään huoneeseen harjoittelemaan. Moskiittoja täällä on (pieniä sekä isompia, meille tutumman kokoisia), mutta pääasiassa auringon nousun ja auringon laskun aikaan. Sen jälkeen illalla jonkun verran ja vaihtelee paikan mukaan. Puremia meillä on enemmän kuin muina vuosina, mutta osa niistä saatiin Andamanin saarilla, etenkin viimeisenä yönä Port Blairissa.
Aamupala tuttuun tapaan Subrassa. Sanomalehti tuli Subraan eilen ensimmäisen kerran (turistisesonki on siis alkanut). Tänään lehden vakioporukka odotti lehteä jo kielipitkällä ja valmiina taistelemaan ensimmäisen lukijan tittelistä.
Rantsussa ensin noin tunti auringossa, sitten toinen tunti varjon alla lueskellen ja maailman menoa ihmetellen. Rantsussa on töissä joukko naisia, jotka kantavat hedelmäkoria päänsä päällä ja kaupittelevat rannalla olijoille, tyyliin: "Fruit salad - mango, papaija, banana, apple, orange". Me söimme tänään lounaaksi hedelmäsalaattia rannalla vakio hedelmänaiseltamme. Hän puhuttelee meitä vakioasiakkaitaan aina tyyliin "my darling - otattehan tänään hedelmäsalaattia".
Rantsun jälkeen teimme kävelyretken tietä pitkin mäkeä ylös apteekille ja super marketille. Marjo tilasi pari päivää sitten apteekkarilta lempivoidettaan ja ne sai hakea tänään. Samalla reissulla löysimme myös uuden taidekahvilan. Siellä oli esillä paikallista Keralalaista taidetta ja italialaista kahvia. Poikkesimme juomaan kupposet espressoa ja capuccinoa.
Eilen aloitettu hoitopaketti alkoi selvästi vaikuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta. Yksi vahva merkki on ollut tänään se, että Marjo on hikoillut koko päivän - aivan kuin olisimme juuri saapuneet tänne lämpimään. Kävelyreissullamme elimistön "keittäminen" oli aivan mahdotonta. Voi sitä hien määrää! Hoitopaikassamme tohtori Unni oli tyytyväinen kuullessaan paljosta hikoilusta "varma merkki hoitojen vaikutuksen alkamisesta". Näin on ollut ennenkin ja pian se hikoilu siitä talttuu.
Tänään hoidoissa toistui pitkälti sama kaava kuin eilenkin. Marjo tosin sai kokea jotain ainutlaatuista, koska hoitopaikassa sattui olemaan rauhallisempi hetki Marjon hoidon aikaan. Jalkahieronnan jälkeistä pulverihoitoa ja yrittipusseilla tehtävää hoitoa oli tekemässä 4 naista yhtäaikaa. Se on kuulkaa melkoista meininkiä, kun neljä naista on yhden naisen kimpussa samaan aikaan. Sykronoidussa hieronnassa aivan mahtava kokemus. Samaan aikaan kaksi hoitajaa hieromassa esim. pohkeita tai takareisiä, kun toiset kaksi käsiparia ovat esim. pakaroiden tai selän kimpussa. Olemme olleet hoidoissa monta, monta kertaa aiemminkin ja hoitoja voi olla tekemässä 2 tai jopa 3 hoitajaa (hoidosta riippuen), mutta koskaan ennen emme ole saaneet neljän hoitajan tekemää hoitoa.
Illalla Subrassa olikin sitten jo tutumpi meininki. Joogeja oli saapunut hieman lisää ja saimme tänään 7 hengen illallispöydän. Hyvin edustettuna oli Suomi, mutta myös Australia ja Tanska. Kuulumisia vaihdettiin innokkaasti. Turha kai mainita, että ruoka oli taas erittäin maukasta. Kesken illallisen pöydällemme tippui jotain yllä olevasta puusta. Oli hämärää ja emme ensin hahmottaneet mitä pöytäämme saimme. Se näytti peukalon pään kokoiselta marjalta, mutta avatulta. Taskulamppututkimus yläilmoihin paljasti, että lepakothan siellä olivat iltapalalla. Söivät sisukset ja tiputtivat kuoret meille turisteille :)
Aamupala tuttuun tapaan Subrassa. Sanomalehti tuli Subraan eilen ensimmäisen kerran (turistisesonki on siis alkanut). Tänään lehden vakioporukka odotti lehteä jo kielipitkällä ja valmiina taistelemaan ensimmäisen lukijan tittelistä.
Rantsussa ensin noin tunti auringossa, sitten toinen tunti varjon alla lueskellen ja maailman menoa ihmetellen. Rantsussa on töissä joukko naisia, jotka kantavat hedelmäkoria päänsä päällä ja kaupittelevat rannalla olijoille, tyyliin: "Fruit salad - mango, papaija, banana, apple, orange". Me söimme tänään lounaaksi hedelmäsalaattia rannalla vakio hedelmänaiseltamme. Hän puhuttelee meitä vakioasiakkaitaan aina tyyliin "my darling - otattehan tänään hedelmäsalaattia".
Rantsun jälkeen teimme kävelyretken tietä pitkin mäkeä ylös apteekille ja super marketille. Marjo tilasi pari päivää sitten apteekkarilta lempivoidettaan ja ne sai hakea tänään. Samalla reissulla löysimme myös uuden taidekahvilan. Siellä oli esillä paikallista Keralalaista taidetta ja italialaista kahvia. Poikkesimme juomaan kupposet espressoa ja capuccinoa.
Eilen aloitettu hoitopaketti alkoi selvästi vaikuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta. Yksi vahva merkki on ollut tänään se, että Marjo on hikoillut koko päivän - aivan kuin olisimme juuri saapuneet tänne lämpimään. Kävelyreissullamme elimistön "keittäminen" oli aivan mahdotonta. Voi sitä hien määrää! Hoitopaikassamme tohtori Unni oli tyytyväinen kuullessaan paljosta hikoilusta "varma merkki hoitojen vaikutuksen alkamisesta". Näin on ollut ennenkin ja pian se hikoilu siitä talttuu.
Tänään hoidoissa toistui pitkälti sama kaava kuin eilenkin. Marjo tosin sai kokea jotain ainutlaatuista, koska hoitopaikassa sattui olemaan rauhallisempi hetki Marjon hoidon aikaan. Jalkahieronnan jälkeistä pulverihoitoa ja yrittipusseilla tehtävää hoitoa oli tekemässä 4 naista yhtäaikaa. Se on kuulkaa melkoista meininkiä, kun neljä naista on yhden naisen kimpussa samaan aikaan. Sykronoidussa hieronnassa aivan mahtava kokemus. Samaan aikaan kaksi hoitajaa hieromassa esim. pohkeita tai takareisiä, kun toiset kaksi käsiparia ovat esim. pakaroiden tai selän kimpussa. Olemme olleet hoidoissa monta, monta kertaa aiemminkin ja hoitoja voi olla tekemässä 2 tai jopa 3 hoitajaa (hoidosta riippuen), mutta koskaan ennen emme ole saaneet neljän hoitajan tekemää hoitoa.
Illalla Subrassa olikin sitten jo tutumpi meininki. Joogeja oli saapunut hieman lisää ja saimme tänään 7 hengen illallispöydän. Hyvin edustettuna oli Suomi, mutta myös Australia ja Tanska. Kuulumisia vaihdettiin innokkaasti. Turha kai mainita, että ruoka oli taas erittäin maukasta. Kesken illallisen pöydällemme tippui jotain yllä olevasta puusta. Oli hämärää ja emme ensin hahmottaneet mitä pöytäämme saimme. Se näytti peukalon pään kokoiselta marjalta, mutta avatulta. Taskulamppututkimus yläilmoihin paljasti, että lepakothan siellä olivat iltapalalla. Söivät sisukset ja tiputtivat kuoret meille turisteille :)
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Kovalam 9.12.2009
Rutiinit alkavat löytyä: aamujooga omalla parvekkeella, kevyt aamupala Suprabhattamissa (gingertee ja hedelmäsalaatti, jossa mysliä ja hunajaa), aurinkorasvat kroppaan ja rannalle. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä tuulta ollut, kuin nimeksi. Meri oli rauhallinen ja sen 32-asteisessa syleilyssä oli ihana kellutella. Pari tuntia rannalla ja sitten nauttimaan välipalaksi munakkaat. Sen jälkeen aikaa jäi pari tuntia lueskella ja istua parvekkeella sopivasti varjossa ja kuunnella varisten rok - rokkia.
Tänään aloitimme myös ayurvediset hoidot oikeasti. Alle otetut hieronnat valmisteli sopivasti kroppaa ja parituntinen hoidoissa oli tosi nautinnollinen. Ensiksi sain tunnin jaloilla tehdyn hieronnan, sitten pulverikäsitelyn (n 25min) ja sitten vielä kuumilla yrttipusseilla tehdyn "tuputuksen" (n 25min). Marjo sai suunnilleen samat ja vielä kasvojen puhdistuksen päälle. Voi tätä autuasta oloa!
Nyt menemme syömään jotain hyvää, maukasta, mausteista ja kevyttä ruokaa semmoiseen paikkaan, kuin Lonely Planet. Se on toinen meidän vakkareista. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää kannata vaihtaa.
Tänään aloitimme myös ayurvediset hoidot oikeasti. Alle otetut hieronnat valmisteli sopivasti kroppaa ja parituntinen hoidoissa oli tosi nautinnollinen. Ensiksi sain tunnin jaloilla tehdyn hieronnan, sitten pulverikäsitelyn (n 25min) ja sitten vielä kuumilla yrttipusseilla tehdyn "tuputuksen" (n 25min). Marjo sai suunnilleen samat ja vielä kasvojen puhdistuksen päälle. Voi tätä autuasta oloa!
Nyt menemme syömään jotain hyvää, maukasta, mausteista ja kevyttä ruokaa semmoiseen paikkaan, kuin Lonely Planet. Se on toinen meidän vakkareista. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää kannata vaihtaa.
Trivandrumissa 8.12.2009
Klo 10.30 aikoihin kävelimme viidakkopolkua toisen Kovalamin rantaan tulevan tien laitaan ja päätimme sopia Trivandrumin reissullemme riksakuskin. Ensimmäiset neuvottelut eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Toiveemme ei mennyt täyteen ymmärrykseen, mutta hintaa osattiin kyllä pyytää. Jätimme ensimmäisen kuskin apureineen ja jatkoimme matkaa. Aurinko paistoi taas todella kuumasti, kun kipusimme jyrkkää mäkeä ylöspäin. Seuraavasta riksajoukosta erottui nuori riksakuski, joka tuntui puhuvan hyvää englantia, ymmärtävän mitä tavoittelimme ja määritteli työlleen ja ajalleen vieläpä kohtuullisen hinnan. Pääsimme siis matkaan tällä kertaa melko pienellä väännöllä.(Huonolla tuurilla saa väitellä monen kuskin kanssa, jollei halua maksaa ylihintaa.)
Trivandrumissa kävimme muutamissa kaupoissa: vaatekaupoissa, ruokakaupassa, kirjakaupoissa, apteekissa, jne. Kaikille kaupoille tyypillistä on se, että henkilökuntaa on. Voitte kuvitella, miltä tuntuu, kun astut sisään vaatekauppaan ja 7 miestä nousee ylös takiasi ja jokainen seuraa jokaista askeltasi ja liikettäsi. Uusimmissa kaupoissa on sentään jo tuotteita esillä. Perinteississä intialaisissa tavarat on siististi hyllyissä ja sinua varten pyytämääsi esitellään laajasti eli hyllyiltä puretaan tavaraa tarvittava määrä ja enemmän. Me emme ostoksia paljoa tehneet, mutta jotain kuitenkin.
Kaupunki on muuttunut jo kovasti siitä, kun ensimmäisen kerran siellä vierailimme. Täälläkin suunta on länsimaisempaan suuntaan. On tullut uusia, hienompia, ilmastoituja liikkeitä. Toisaalta Trivandrumista puuttuvat edeelleen monet länsimaalaiset brandit, joiden liikkeet löytyvät esim. Mumbaista, Delhistä ja monesta muusta Intian suurkaupungista. Nähtävyyksiä emme tällä kertaa katselleet, koska olemme jo aiempina vuosina vierailleet kaupungin paltsissa, eläintarhassa, temppelillä, jne.
Tällä reissulla olimme menossa elokuviin katsomaan Hollywood leffaa "2012" paikalliseen leffateatteriin. Kysyimme, haluaako kuskimme tulla mukaan ja nuori mies oli kovasti tulossa (yleensä riksakuskit odottavat riksallaan silloin kun asiakas on ostoksilla, leffassa jne.). Sovimme, että hän heittää meidät leffateatterin lähellä olevaan paikkaan syömään lounasta ja käy ostamassa meille kaikille liput klo 14.30 näytökseen.
Kuskimme valitsema lounaspaikka oli aivan leffateatterin kupeessa ja mahtava valinta. Jälleen saimme paikallista thalia. Kastikkeita ja sooseja oli 9 sorttia ja jokaisen maku erilainen.
Söimme jälleen hyvällä ruokahalulla sormin. Thali maksoi 48 rupiaa henkilöä kohti ja porukkaa oli taas lounaalla paljon. Me olimme ainoat länsimaalaiset.
Kun tulimme lounaalta, kuskimme oli valmiina lippujen kanssa ja pääsimme suoraan leffaan. Kuskimme oli ostanut astetta paremmat liput (parvelle). Ne maksoivat vain 5 rupiaa enemmän kappaleelta kuin peruslippu, mutta silti hinta oli vain 40 rupiaa/lippu (noin 60 senttiä). Leffassa oli jälleen puoliaika ja intialaiseen tapaan yleisö reagoi äänekkäästi pahisten saadessa selkäänsä ja onnellisen lopun viimein koittaessa. Se on jotenkin niin sympaattista.
Klo 17 paluumatka takaisin kotikylään ja matkalla pari pysähdystä - ostosten täydennykset jo ennestään tunnetuista kaupoista. Lisäksi käynti paikallisella bensiksellä. Siellä vasta oli meininkiä. Asiakkaita oli paljon ja naiset hoitivat tankkauksen, rahastuksen sekä kurin pidon.
Ja mitä tämä 7 tunnin reissu meille sitten maksoi? 450 rupiaa eli noin 7 euroa. Se sisälsi matkat kaupunkiin ja takaisin (n. 12 km suuntaansa), ajelut, opastuspalvelut + odotuksen Trivandumissa. Sekä kuskimme että me olimme tyytyväisiä päivään. Niinpä saimme kuskin numeron, jos/kun lähdemme uudestaan vielä liikenteeseen. Trivandrumissa on joka vuosi filmifestivaalit, joilla emme ole koskaan käyneet. Jos siis vaikka tänä vuonna...
Trivandrumissa kävimme muutamissa kaupoissa: vaatekaupoissa, ruokakaupassa, kirjakaupoissa, apteekissa, jne. Kaikille kaupoille tyypillistä on se, että henkilökuntaa on. Voitte kuvitella, miltä tuntuu, kun astut sisään vaatekauppaan ja 7 miestä nousee ylös takiasi ja jokainen seuraa jokaista askeltasi ja liikettäsi. Uusimmissa kaupoissa on sentään jo tuotteita esillä. Perinteississä intialaisissa tavarat on siististi hyllyissä ja sinua varten pyytämääsi esitellään laajasti eli hyllyiltä puretaan tavaraa tarvittava määrä ja enemmän. Me emme ostoksia paljoa tehneet, mutta jotain kuitenkin.
Kaupunki on muuttunut jo kovasti siitä, kun ensimmäisen kerran siellä vierailimme. Täälläkin suunta on länsimaisempaan suuntaan. On tullut uusia, hienompia, ilmastoituja liikkeitä. Toisaalta Trivandrumista puuttuvat edeelleen monet länsimaalaiset brandit, joiden liikkeet löytyvät esim. Mumbaista, Delhistä ja monesta muusta Intian suurkaupungista. Nähtävyyksiä emme tällä kertaa katselleet, koska olemme jo aiempina vuosina vierailleet kaupungin paltsissa, eläintarhassa, temppelillä, jne.
Tällä reissulla olimme menossa elokuviin katsomaan Hollywood leffaa "2012" paikalliseen leffateatteriin. Kysyimme, haluaako kuskimme tulla mukaan ja nuori mies oli kovasti tulossa (yleensä riksakuskit odottavat riksallaan silloin kun asiakas on ostoksilla, leffassa jne.). Sovimme, että hän heittää meidät leffateatterin lähellä olevaan paikkaan syömään lounasta ja käy ostamassa meille kaikille liput klo 14.30 näytökseen.
Kuskimme valitsema lounaspaikka oli aivan leffateatterin kupeessa ja mahtava valinta. Jälleen saimme paikallista thalia. Kastikkeita ja sooseja oli 9 sorttia ja jokaisen maku erilainen.
Söimme jälleen hyvällä ruokahalulla sormin. Thali maksoi 48 rupiaa henkilöä kohti ja porukkaa oli taas lounaalla paljon. Me olimme ainoat länsimaalaiset.
Kun tulimme lounaalta, kuskimme oli valmiina lippujen kanssa ja pääsimme suoraan leffaan. Kuskimme oli ostanut astetta paremmat liput (parvelle). Ne maksoivat vain 5 rupiaa enemmän kappaleelta kuin peruslippu, mutta silti hinta oli vain 40 rupiaa/lippu (noin 60 senttiä). Leffassa oli jälleen puoliaika ja intialaiseen tapaan yleisö reagoi äänekkäästi pahisten saadessa selkäänsä ja onnellisen lopun viimein koittaessa. Se on jotenkin niin sympaattista.
Klo 17 paluumatka takaisin kotikylään ja matkalla pari pysähdystä - ostosten täydennykset jo ennestään tunnetuista kaupoista. Lisäksi käynti paikallisella bensiksellä. Siellä vasta oli meininkiä. Asiakkaita oli paljon ja naiset hoitivat tankkauksen, rahastuksen sekä kurin pidon.
Ja mitä tämä 7 tunnin reissu meille sitten maksoi? 450 rupiaa eli noin 7 euroa. Se sisälsi matkat kaupunkiin ja takaisin (n. 12 km suuntaansa), ajelut, opastuspalvelut + odotuksen Trivandumissa. Sekä kuskimme että me olimme tyytyväisiä päivään. Niinpä saimme kuskin numeron, jos/kun lähdemme uudestaan vielä liikenteeseen. Trivandrumissa on joka vuosi filmifestivaalit, joilla emme ole koskaan käyneet. Jos siis vaikka tänä vuonna...
Tilaa:
Kommentit (Atom)