Trivandrumissa 8.12.2009

Klo 10.30 aikoihin kävelimme viidakkopolkua toisen Kovalamin rantaan tulevan tien laitaan ja päätimme sopia Trivandrumin reissullemme riksakuskin. Ensimmäiset neuvottelut eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Toiveemme ei mennyt täyteen ymmärrykseen, mutta hintaa osattiin kyllä pyytää. Jätimme ensimmäisen kuskin apureineen ja jatkoimme matkaa. Aurinko paistoi taas todella kuumasti, kun kipusimme jyrkkää mäkeä ylöspäin. Seuraavasta riksajoukosta erottui nuori riksakuski, joka tuntui puhuvan hyvää englantia, ymmärtävän mitä tavoittelimme ja määritteli työlleen ja ajalleen vieläpä kohtuullisen hinnan. Pääsimme siis matkaan tällä kertaa melko pienellä väännöllä.(Huonolla tuurilla saa väitellä monen kuskin kanssa, jollei halua maksaa ylihintaa.)


Trivandrumissa kävimme muutamissa kaupoissa: vaatekaupoissa, ruokakaupassa, kirjakaupoissa, apteekissa, jne. Kaikille kaupoille tyypillistä on se, että henkilökuntaa on. Voitte kuvitella, miltä tuntuu, kun astut sisään vaatekauppaan ja 7 miestä nousee ylös takiasi ja jokainen seuraa jokaista askeltasi ja liikettäsi. Uusimmissa kaupoissa on sentään jo tuotteita esillä. Perinteississä intialaisissa tavarat on siististi hyllyissä ja sinua varten pyytämääsi esitellään laajasti eli hyllyiltä puretaan tavaraa tarvittava määrä ja enemmän. Me emme ostoksia paljoa tehneet, mutta jotain kuitenkin.


Kaupunki on muuttunut jo kovasti siitä, kun ensimmäisen kerran siellä vierailimme. Täälläkin suunta on länsimaisempaan suuntaan. On tullut uusia, hienompia, ilmastoituja liikkeitä. Toisaalta Trivandrumista puuttuvat edeelleen monet länsimaalaiset brandit, joiden liikkeet löytyvät esim. Mumbaista, Delhistä ja monesta muusta Intian suurkaupungista. Nähtävyyksiä emme tällä kertaa katselleet, koska olemme jo aiempina vuosina vierailleet kaupungin paltsissa, eläintarhassa, temppelillä, jne.

Tällä reissulla olimme menossa elokuviin katsomaan Hollywood leffaa "2012" paikalliseen leffateatteriin. Kysyimme, haluaako kuskimme tulla mukaan ja nuori mies oli kovasti tulossa (yleensä riksakuskit odottavat riksallaan silloin kun asiakas on ostoksilla, leffassa jne.). Sovimme, että hän heittää meidät leffateatterin lähellä olevaan paikkaan syömään lounasta ja käy ostamassa meille kaikille liput klo 14.30 näytökseen.

Kuskimme valitsema lounaspaikka oli aivan leffateatterin kupeessa ja mahtava valinta. Jälleen saimme paikallista thalia. Kastikkeita ja sooseja oli 9 sorttia ja jokaisen maku erilainen.


Söimme jälleen hyvällä ruokahalulla sormin. Thali maksoi 48 rupiaa henkilöä kohti ja porukkaa oli taas lounaalla paljon. Me olimme ainoat länsimaalaiset.


Kun tulimme lounaalta, kuskimme oli valmiina lippujen kanssa ja pääsimme suoraan leffaan. Kuskimme oli ostanut astetta paremmat liput (parvelle). Ne maksoivat vain 5 rupiaa enemmän kappaleelta kuin peruslippu, mutta silti hinta oli vain 40 rupiaa/lippu (noin 60 senttiä). Leffassa oli jälleen puoliaika ja intialaiseen tapaan yleisö reagoi äänekkäästi pahisten saadessa selkäänsä ja onnellisen lopun viimein koittaessa. Se on jotenkin niin sympaattista.

Klo 17 paluumatka takaisin kotikylään ja matkalla pari pysähdystä - ostosten täydennykset jo ennestään tunnetuista kaupoista. Lisäksi käynti paikallisella bensiksellä. Siellä vasta oli meininkiä. Asiakkaita oli paljon ja naiset hoitivat tankkauksen, rahastuksen sekä kurin pidon.


Ja mitä tämä 7 tunnin reissu meille sitten maksoi? 450 rupiaa eli noin 7 euroa. Se sisälsi matkat kaupunkiin ja takaisin (n. 12 km suuntaansa), ajelut, opastuspalvelut + odotuksen Trivandumissa. Sekä kuskimme että me olimme tyytyväisiä päivään. Niinpä saimme kuskin numeron, jos/kun lähdemme uudestaan vielä liikenteeseen. Trivandrumissa on joka vuosi filmifestivaalit, joilla emme ole koskaan käyneet. Jos siis vaikka tänä vuonna...