Intian eteläisimpään kärkeen päästyamme, matkasimme vielä lautalla pikkusaarelle (rock island), jossa pääsi maisemien lisäksi tutustumaan temppeliin (kuva yläpuolella). Maisemana kolmen meren risteämä: Intian meren, Arabian meren sekä Bengalin lahden. Meren värit vaihtelivat kaistaleina ja alueina vihreän, turkoosin ja tumman sinisen sävyinä. Harvoimpa sitä pääsee merien kohtaamista todistamaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kuinka kulkureitti oli maalattu valkoisella. Ei siksi, että pitäisi kulkea vain tiettyjä polkuja pitkin, vaan siksi, että paljain jaloin valkoiset alueet olivat ainoat millä saattoi kulkea rennosti jalkapohjiaan polttamatta.
Länsimaalaisia turisteja näimme koko päivänä ehkä noin 10. Pyhiinvaeltajia näimme paljon. Miehet mustissa lungeissaan, paljain jaloin.
Lautalla siirryimme jälleen toiselle pikkusaarelle, jossa melko tuore nähtävyys: Talmil Nadulasen runoilijan kookas patsas. Lauttamatkat olivat hyvin lyhyet ja lautat pakattiin täyteen. Vaikka emme kieltä ymmärtäneetkään, niin tiesimme kyllä aina sen hetken, kun oli aika tiivistää rivejä penkeillä, jotta vielä muutamat mahtuvat mukaan.
Kuten muutkin, mekin kiipesimme runoilijan jalkojen juurelle. Ja minullako muka suuri jalka?
Vaikka pääkohteemme tänään oli tuo eteläisin kärki, näimme ja koimme myös muita huippuhetkiä. Menomatkallamme pistäydyimme ensin katsomassa Padmanabhapuramin puista palatsia. Sen jälkeen kuskimme lupasi viedä meidät johonkin paikalliseen paikkaan aamupalalle/lounalle (klo oli noin 13). Paikallinen kasvis-lounasravintola oli aivan huippukokemus. Söimme palmunlehdiltä thalia (eli riisiä + erilaisia kastikkeita ym.). Mekin pääsimme sormin syönnin makuun. Ja mitkä maut! Voi kumpa voisimme laittaa maistia.
Lounaan jälkeen kuskimme vei meidät linnotukselle. Se oli jo hyvin lähellä eteläisintä kärkeä ja linnoitus on ollut aikanaan hyvä suoja. Päivä oli todella kuuma ja linnoitukselle tuuli aivan mahtavan tasaisesti ja hyvin. Timo ja autokuskimme ottivat ilmaa siipiensä alle linnoituksen renustalla. Taustalla näkyy meri sekä tarkkaan katsottuna myös Intian suuren suuri tuulimyllyjen "metsä". Valkoisia tuulivoimaloita oli satoja, jollei jopa tuhat.
Paluumatkalla ohjelmassamme oli vielä Suchindram hindutemppeliin tutustuminen. Tämä oli siitä poikkeuksellinen paikka, että sinne myös me ulkopuoliset pääsimme sisään. Kengät vain ensin säilytykseen ja Timolta paita pois ja kierrokselle.
Temppelin ovella mukaamme lyöttäytyi mies, joka halusi kertoa meille temppelistä. Olimme ensin omatoimisen kierroksen kannalla, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä, että annoimme miehen opastaa. Temppeli oli suuri. Sen sisällä oli monia erilaisia tiloja ja monimutkaisia reittejä. Oli pitkiä, laajoja ja korkeita alueita temppelin uloimmissa osissa, joissa mahtavia kivipylväitä täysin suorissa rieveissä. Niissä on kuulemma ennen muinoin ensin syöty ja sitten tanssittu. Sisemmällä temppelissä oli eri hindujumalien patsaita. Toiset hyvin värikkäästi maalattuja. Oli oma aluuensa varsinaiseen messuun ja oma aluensa oli mm. temppelin alkuperäisille instrumenteille: kivipylväitä, joita rummuttamalla pystyi soittamaan. Ja soittimia oli erilaisia. Toisista kuului kuin rummutuksen ääni, toisista esim. lasinen ääni. Lisäksi temppelissä oli yksi osa, jossa paloi paljon öljylamppuja. Temppelikokemus oli ainutlaatuinen ja siitä muodostui meille erinomaisen päivän kohokohta. Kokemusta on vaikea kuvata sanoin ja valitettavasti emme pysty näyttämään kokemastamme kuvia, koska temppeleissä sisällä kuvaaminen oli ehdottomasti kiellettyä. Oppaamme esitteli meille kierroksen aikana erityisn puun, jonka kukilla oli heille suuri merkitys. Kukka muistutti heidän yhtä jumalaansa. Erikoisen näköinen tuo "kobra"kukka olikin (katso kuva alla).
Yhteys näyttää tänään olevan erityisen hidas. Ensimmäisen kuvan lataamiseen on nyt mennyt jo 15 minuuttia, eikä vielä ole valmista. Kuvat saatte taas joku toinen kerta. (kuvat lisätty 8.12.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti