Kovalam 20.12.2009

Olemmekos me olleenkaan muistaneet kirjoittaa paikallisten pään heiluttamisesta? Se on yksi hurmaava piirre nimenomaan täällä etelässä. Täällä päät heiluvat irtonaisesti puolelta toiselle aina kun asia on miellyttävä tai kun ollaan samaa mieltä. Paikallisen porukan keskinäistä on sivusta mukava seurata ihan tuon päiden heiluttamisen takia. Se on hyvin pieni ja irtonainen liike puolelta toiselle. Ja kun vastaavaa kokeilee itse, niin se ei ole ollenkaan helppoa. Meidän heiluttamana liike näyttää kankealta, liian suurelta ja tehdyltä.

Toinen toistuva ilmiö on, kun hedelmämyyjänaiset tappelee. Se on aika hurjaa: suoraa huutoa, vaikka asiakas olisi samassa piirissä. Syynä on, että toinen myyjä ei kunnioita toisen reviiriä: he ovat minun asiakkaitani. Sitten he taas pilkkovat papaijoitaan sulassa sovussa saman aurinkovarjon alla.

Meillä on taas kerran uusi suosikkiruoka - Thoren. Sitä voi tehdä pinaatista, punajuuresta, kaalista, porkkanasta jne. Kyseisen, valitun aineksen lisäksi ruokaan tulee kookosta ja hieman sipulia. Ruoka on kuin lämmin, kypsytetty, maukas salaatti. Rakenne on selvästi pureskeltava. Eilen kysyimme Subrassa Krisnalta Thorenin teko-ohjetta ja yksinkertaisuudessaan se meneen näin: Huuhtele pinaatti ja pilko se pieneksi. Hanki valmiiksi kookosta (kuivattua, rouhetta). Pilko sipuli. Ota paistinpannu, wok-pannu tai vastaava. Laita pannun pohjalle ruokalusikallinen öljyä. Käytä kuumaa pannua. Laita pannulle ensin sipuli, sitten pinaatti ja vasta viimeiseksi kookos. Kypsennä joitain minuutteja kannen alla ja mausta (esim. turmeric, pippuri, suola, chili). Nauti riisin tai leivän kera.

Tänään aamulla nautimme aamupalan suurella nautinnolla ja suomalaisessa seurassa, Samin kanssa. Pöydässä puhuttiin tällä kertaa pyöräilystä ja syötiin Masala Dosaa ja Masala Oothappamia (Keralalaisia aamupaloja). Koko kolmikko joi myös suokkimehua: punaista banaania ja punaisia rypäleitä.


Hoitopaikka on meille kuin toinen koti. Tässä kuva uudesta, vielä rakenteilla olevasta Unnilasta. Vanhasta talosta on tuohon uuteen silta ja vaikka ensimmäinen kerros on vielä kovasti keskeneräinen, ei se estä tekemästä hoitoja toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Tässä talossa siis saamme päivittäin jaloilla hierontaa ja muita hoitoja. Marjoa hoidetaan usein tuolla ylimmässä kerroksessa kaislaverhottujen "ikkunoiden" takana. Uusi Unnila on kokonaan käsityötä. Kaikki on kannettu paikalle käsin, tehty käsin, tiilet on käsin tehtyjä, jne.


Tänään Marjon hoitajat naureskelivat, että Marjosta tehdään riisivanukasta. Hoito piti nimittäin sisällään öljy-maito-yrtti seoksen ja sitä levitettiin ja tuputettiin hyvin lämmitettynä (voisi sanoa jopa kuumana) iholle riisipussukoiden avulla.


Päivän kysymys 1: Mitä luulet yllä olevassa hevosmukissa olevan? Teetä? Kahvia?
Oikea vastaus on: Olutta (Kingfisher). Arvasitko oikein?
Täällä kun alkoholi ei ole sallittua, mutta sitä kuitenkin suurimmasta osasta ravintoita saa. Pullo tosin tuodaan sanomalehteen käärittynä ja tuopiksi valitaan mielellään joku muu kuin oikea tuoppi.

Päivän kysymys 2: Mistä kuvan kynttilän jalka on tehty?
Oikea vastaus: Amul-juuston säilykepurkista - ja sellaisena kuin se purkki on.
Tämä on erittäin yleinen tapa paikallisissa ravintoloissa. Tämänpäiväisessäkin rantsuravintolassa oli hienosti valkoiset pöytäliinat jne., mutta niin vain löytyi tutut säilykepurkit kynttilän jalkana. Kätevää.

Söimme tänään illalliseksi Keralan merikorin kahdelle hengelle. Se sisälsi kalaa, mustekalasta tehtyä thorenia, hummeria maustekastikkeessa, kahdenlaisia rapuja kaneli-maustekastikkeessa + riisiä. Koko hoito tarjoiltiin kaalin lehdiltä ja se tuotiin pöytään upeana höyryävänä annoksena. Annos oli aivan loistavasti maustettu ja jokainen kaalinlehti sisälsi oman makumaailmansa. Mausteiden ystäville kerrassaan upea valinta.


Eilen illalla oltiin taas kävelyllä auringonlaskun aikaan. Rantaan oli kerääntynyt reilut tuhat intialaista ihastelemaan mereen vaipuvaa valon lähdettä ja ilakoimaan rantatyrskyissä. Nuoret miehet ja naiset täysissä vaatteissaan ja eri porukoissa. Ja "filmiä paloi". Kuvissa poseerataan aina ja useimmiten merta vasten. Seurasimme yhden pariskunnan touhuja, kun mies kuvasi nuorikkoaan pitkään ja hartaasti. Ja kas kummaa: sama pariskunta koko tuosta suuresta intialaisten joukosta tuli samaan vakiopaikkaamme syömään. Kummallisia sattumia.

Tänään olimme rannassa jälleen. Auringonlasku on yksi päivän suurista tapahtumista ja koska joulu lähestyy, porukkaa on rannalla päivä päivältä enemmän.




Tässä on muuten viimein pari kuvaa meidän Kovalamin kämpästä (Hotel Surya). Tässä on meidän huone.



ja tässä meidän parveke.


Tässä kuvassa Timo kulkee meidän kotikujaa pitkin rantaan. Taitaa juuri matkanvarrella huikata "moit" vakio Internet ja rahanvaihtopaikkamme Bobin kanssa.