Aamujooga. Moskiittoja hieman enemmän kuin muina aamuina. Ei uusia puremia kiitos. Marjo siirtyi sisään huoneeseen harjoittelemaan. Moskiittoja täällä on (pieniä sekä isompia, meille tutumman kokoisia), mutta pääasiassa auringon nousun ja auringon laskun aikaan. Sen jälkeen illalla jonkun verran ja vaihtelee paikan mukaan. Puremia meillä on enemmän kuin muina vuosina, mutta osa niistä saatiin Andamanin saarilla, etenkin viimeisenä yönä Port Blairissa.
Aamupala tuttuun tapaan Subrassa. Sanomalehti tuli Subraan eilen ensimmäisen kerran (turistisesonki on siis alkanut). Tänään lehden vakioporukka odotti lehteä jo kielipitkällä ja valmiina taistelemaan ensimmäisen lukijan tittelistä.
Rantsussa ensin noin tunti auringossa, sitten toinen tunti varjon alla lueskellen ja maailman menoa ihmetellen. Rantsussa on töissä joukko naisia, jotka kantavat hedelmäkoria päänsä päällä ja kaupittelevat rannalla olijoille, tyyliin: "Fruit salad - mango, papaija, banana, apple, orange". Me söimme tänään lounaaksi hedelmäsalaattia rannalla vakio hedelmänaiseltamme. Hän puhuttelee meitä vakioasiakkaitaan aina tyyliin "my darling - otattehan tänään hedelmäsalaattia".
Rantsun jälkeen teimme kävelyretken tietä pitkin mäkeä ylös apteekille ja super marketille. Marjo tilasi pari päivää sitten apteekkarilta lempivoidettaan ja ne sai hakea tänään. Samalla reissulla löysimme myös uuden taidekahvilan. Siellä oli esillä paikallista Keralalaista taidetta ja italialaista kahvia. Poikkesimme juomaan kupposet espressoa ja capuccinoa.
Eilen aloitettu hoitopaketti alkoi selvästi vaikuttaa jo heti ensimmäisestä kerrasta. Yksi vahva merkki on ollut tänään se, että Marjo on hikoillut koko päivän - aivan kuin olisimme juuri saapuneet tänne lämpimään. Kävelyreissullamme elimistön "keittäminen" oli aivan mahdotonta. Voi sitä hien määrää! Hoitopaikassamme tohtori Unni oli tyytyväinen kuullessaan paljosta hikoilusta "varma merkki hoitojen vaikutuksen alkamisesta". Näin on ollut ennenkin ja pian se hikoilu siitä talttuu.
Tänään hoidoissa toistui pitkälti sama kaava kuin eilenkin. Marjo tosin sai kokea jotain ainutlaatuista, koska hoitopaikassa sattui olemaan rauhallisempi hetki Marjon hoidon aikaan. Jalkahieronnan jälkeistä pulverihoitoa ja yrittipusseilla tehtävää hoitoa oli tekemässä 4 naista yhtäaikaa. Se on kuulkaa melkoista meininkiä, kun neljä naista on yhden naisen kimpussa samaan aikaan. Sykronoidussa hieronnassa aivan mahtava kokemus. Samaan aikaan kaksi hoitajaa hieromassa esim. pohkeita tai takareisiä, kun toiset kaksi käsiparia ovat esim. pakaroiden tai selän kimpussa. Olemme olleet hoidoissa monta, monta kertaa aiemminkin ja hoitoja voi olla tekemässä 2 tai jopa 3 hoitajaa (hoidosta riippuen), mutta koskaan ennen emme ole saaneet neljän hoitajan tekemää hoitoa.
Illalla Subrassa olikin sitten jo tutumpi meininki. Joogeja oli saapunut hieman lisää ja saimme tänään 7 hengen illallispöydän. Hyvin edustettuna oli Suomi, mutta myös Australia ja Tanska. Kuulumisia vaihdettiin innokkaasti. Turha kai mainita, että ruoka oli taas erittäin maukasta. Kesken illallisen pöydällemme tippui jotain yllä olevasta puusta. Oli hämärää ja emme ensin hahmottaneet mitä pöytäämme saimme. Se näytti peukalon pään kokoiselta marjalta, mutta avatulta. Taskulamppututkimus yläilmoihin paljasti, että lepakothan siellä olivat iltapalalla. Söivät sisukset ja tiputtivat kuoret meille turisteille :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti