perjantai 15. tammikuuta 2010

14.1.2010, Nelson

Ajomatka Blenheimista vuorten yli Nelsoniin sujui hyvin. Poikkesimme ihastelemassa Heveloc-nimisen pikkukaupungin kalasatamasaa. Siellä oli parkissa toista sataa autoa, joiden perässä oli veneenkuljetustraileri. Väki oli mennyt kalaan. Juke, Reko, Sope ja muut kalastuksen ystävät - te viihtyisitte täällä aivan taatusti! Satama on pitkän vuonon pohjukassa, korkeat vuoret molemmin puolin. Vaikka emme kalastuksesta mitään tiedäkään, niin uskomme sen olevan upea harrastus.

Sitten edessä oli kipuaminen n 700 m korkean vuoren yli. 250000 ajettu Corollamme oli kovilla, juuri ja juuri pysyimme raskaiden rekkojen vauhdissa. Vielä kovemmalla olivat lukuisat pyöräilijät, jotka retkivarusteissaan kipusivat mäkeä ylös. Vastaan tuli myös pyöräretkien järjestäjien autoja, joilla fillaroijia kuskattiiin mäen päälle. Siitäköhän tuli mieleen, että on yritettävä päästä järkätylle retkelle mukaan... Nelsonin matkailuinfon avulla Timo sai yhteyden kaveriin, jonka kanssa huomen aamulla arvioidaan, pärjääkö tarjolla olevilla reiteillä. Mäkiä täällä riittää. Kävelimme hakemassa tuntumaa 1½ tunnin reitillä NZ:n keskipisteen kautta.






MTB-reitiksikin merkatulla polulla tuli kipuamista n 200 m muutaman km:n matkalla ja mäet näytti armottoman jyrkiltä. Saas nähdä, miltä huomenna tuntuu.

Löysimme Nelsonista AA:n avulla myös firman, joka hoitelee autovuokraamomme asioita. Ei se kuulemma olekaan poikkeuksellista, että vuokra-autolla on ajettu 250000km ja että se on 15 vuotta vanha! Silti saimme swapatuksi Corollamme 100000km vähemmän ajettuun Nissan Sunnyyn, rekisteritunnus DBS95. Taitaa viitata valmistusvuoteen, mutta tuskin Den bästa syckeliin :).

Aamulla Blenheimin motellista lähtiessämme sää näytti parempia merkkejä ja motellin täti sanoi, että paikkakunnalle on luvattu kesäistä säätä. Vuoria ylittäessämme pilvet peittivät taivaan ja mieleen hiipi ajatus, että "voi ei, olemmeko menossa sään suhteen väärään suuntaan". Mutta perille päästyämme Nelsoniin (viime vuoden Uuden Seelannin aurinkoisin paikkakunta), aurinko alkoi paistaa, taivas oli taas sininen ja matkaajan mieli kirkastui kummasti auringon säteiden myötä lahkeiden taas lyhennyttyä shortsipituuteen.

(pari kuvaa lisätty samalla eiliseen juttuun)

4 kommenttia:

  1. Ciao maailmanmatkaajat!
    Täällä tällä hetkellä nämä -5 astetta tuntuu jo lämpöiselle, teidän jopa alle + 20 astetta suorastaan trooppiselle, niin ne pakkaset karaistaa. Viikko ja yksi päivä jäljellä laskettelun lähtölaukaukseen, edellisenä iltana ehkä tavaroiden pakkausta. Tosin pitäisi hieman orientoitua miettimään mitkä varusteet kaipaavat pesua/ huoltoa ennen matkaa, sillä itselläni on seitsämän päivän työputki vielä edessä ennen lähtöä. Ja hitsi vieköön, kun siihen on vaikea asennoitua. Napakka aikataulu siis ensi viikolle. Nyt on kuitenkin jalkoja reissu mielessä treenattu niin pakettiin, että tuntuu kuin niihin olisi puhallettu ilmaa. Toivotaan vaan, että se ilma muuttuisi jonkinlaiseksi voimaksi, jotta jaksaa kurvailla ja karvailla rinteillä.

    Lunta täällä on paljon ja pihan lapset rakentaneet jonkinlaisen lumimajan tuohon roskiskatoksen viereen. Juke vei hetki sitten roskia ja pikku pojat kysyivät Jukelta, että onko sinulla vaimoa. Johon Juke myöntävästi vastasi.
    "Sitten, kun siun vaimo heittää siut pihalle, niin voit tulla asumaan tähän meidän lumimajaan", ilmoittivat pojat reilusti Jukelle.
    Hymyilevin terveisin se vaimo

    VastaaPoista
  2. :)
    Tuohon voi melkein todeta kuin naapurin Milja,
    kun Tuomas luki hanelle meidan joulutervehdyksemme:
    "Aamen. Olipa pitka aamurukous."

    VastaaPoista
  3. Moi!

    Onpas maisemia ja uskomattoman hienosti te niista huolimatta jaksatte tata blogianne kirjoitella - kiitos! Hienoa on lueskella ja katsella kuvia.

    Joko Timo paasi pyoralla makeen?

    Kateni on jo sallinut hiihtamisen ja orkesterissakin kavin jo, joten tosi hyvin menee taallakin - ihanan talven keskella. Tosin mieluummin kai meista jokainen olisi mukananne; vaikkapa vain karpasena Corollan katossa ;)

    Nyt menee hermot taman jenkkinappiksen kanssa, joten lopetan. Terveisia ja pitakaahan lippu korkealla meidan kaikkien puolesta!

    T:Inga

    VastaaPoista
  4. Hei Inga!

    Todella upeeta kuulla, että sun käsi on taas toimintakunnossa. Ilman toista kättä on tooosi kurjaa - Timo sun kanssa tuon kokemuksen kurjuuden jakaa. Äsken juuri nähtiin tuore kipsi pyöräilijän kädessä ja se toki puhututti meitä.

    Vaikka ette pääsekään kärpäseksi Nissan Sunnymme katolle, niin on huippua tietää, että maisemapostikorttikuulumisillemme on lukijoita.

    Mukavaa sunnuntaita sinne Suomeen. Me menemme seuraavaksi illalliselle ja uudelle kämpällemme nukkumattia odottamaan. Huomenna taas joogataan, mutta aloitusaika vasta klo 9.30 eli aamuvirkkujen herätystä ei tällä kertaa tarvita.

    :: Äm & Tee

    VastaaPoista