sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Vaihtelevaa vuoristossa 3.1.2009

Eilen tehdyt patikointisuunnitelmat Blue Mountainin maisemissa meni komeasti uusiksi aamulla. Sumu ja tihkuinen sade (semmoinen, kuin Portugalin hotellinsuihkussa, vink vink Sirkka) yllättivät meidät aamutuimaan. Pubin yläkerrassa nukutun yön jälkeen nautimme marmeladi- ja paahtoleipäaamiaisen ja käväisimme turitineuvonnassa taas kysäisemässä vinkkejä. Ystävällinen setä, jonka isoisoisä oli muuttanut Turun seudulta Ausseihin 1800-luvun lopulla, suositteli ajoreitin pikkuteiden ja idyllisten kylien ja kaupunkien kautta. Matkan varrelle osutettiin Australian alkutaipaleesta kertova museo Gulgongissa.



Museossa olisi mennyt aikaa vaikka kuinka paljon. Tavaraa oli laidasta laitaan, alusastioista hammaslääkärin laitteisiin, lennättimestä kännykkään, työkoneita,työkaluja, sisustettuja huoneita. Kaikkea!



Piti vaan jättää reiluun tuntiin, kun matkaa oli taivallettavaksi yli 400 km Hunter Valleyn viinialueelle. Matkan varrella näimme viinitarhoja, pieniä kirkkoja ja hautausmaita, lännenkylän oloisia taajamia, autioita kukkuloita, lukuisia hiilikaivoksia ja -voimaloita, muuta kaivannaisteollisuutta ja malmijunia. Ja kaikki katsottuna vasemmalta puolen tietä... Ihmesti siihen kuitenkin tottuu. Melkein hankalinta on osata menna oikealle etuovelle auton noustessa. Ja toisaalta tuulilasi tulee pestyksi vieläkin yhtenään, kun vilkku onkin oikealla puolen rattia.

Ihan huippuja olivat kylät, jotka todella muistuttavat vanhoja lännen kaupunkeja. Autot tosin maiseman pilaavat. Niiden tilalle pystyy hyvin kuvittelemaan hevoset rattaineen ja miehet cowboy hattuineen.



Meillä oli tarkoitus yöpyä viinitilalla, mutta nuukuus iski. Siellä maja olisi ollut lähes luksusta ja maksanut helposti yli 200. Niinpä päädyime proosallisesti motelliin alueen keskuskaupungin Cessnockin laitamille. Ajattelimme, että käydään vaan syömässä fiinihkö viini-illallinen. Ruokapaikkaa etsiskellessä tulikin sitten ajeltua Hunter Valleyta ympäriinsä, muutama 10 km, eikä mitään meinannut löytyä. Viinitiloja alueella on yli 100 kpl ja koska viinitilat ovat suuria, etäisyyksistä tulee pitkiä ja eri viinitiloilla on eri palveluja tarjolla. Tuttujakin nimiä ilta-ajelullamme bongasimme, esim. Lindeman.



Päädyimme tosi suosittuun irkkubaariin, jossa turisteja syötettiin melkein kuin liukuhihnalta. Söimme toistaiseksi kalleimmat fish and chipsit ja vege curryn. No, aina ei voi voittaa...

2 kommenttia:

  1. Morjens matkaajat. Hauskalta kuullostaa tuollainen rento meininki ja mitä tossa aiemmin kirjoitit, että voi naapurista hakea juomaa tai ruokaa pubiin, niin tuntuu aika kaukaiselta täältä katsottuna, tuosta vois ottaa hyvin oppia.
    Täällä kaikki ennallaan ja juhlapyhät juhlittu, tänään alkaa työt ja Ollikin on jo hoidossa. Talvi jatkuu edelleen napakkana, mikä on allekirjoittaneesta vaan hyvä asia, rinteessä on aktiivisesti käyty. Meilläkin reissu lähestyy ja kolmen viikon päästä ollaan jo hiihtämässä Zermattissa, Matterhornin juurella, asiaa.. Terveisiä täältä kaikilta.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuo rennoin meininki on täälläkin voimissaan pikkukylissä. Vaikea olisi nyt tällä hieman isommalla paikalla kokeilla samaa. Mutta "omat pullot mukaan" toimii kaikkialla (merkityissä ravintoloissa). Jotkut ravintolat tosin perivät oman pullon tuomisesta "avausmaksun", toiset eivät mitään.

    Ollaan seurattu netistä Suomen talvisäätä ja todelliselta ja hienolta talvelta teidän keli kuulostaa. Täällä se on kaikille kauhistus. Heidän on vaikea kuvitella, että meillä taloissa on sisällä silti lämmin,, vaikka ulkona onkin paukkupakkanen.

    Mukavaa matkan odotusta teille. Teillä on hyvä, tuttu remmi kasassa ja mukavaa ja luistavaa lomaa on luvassa. Terveisiä vaan kaikille Zermattiin menijöille!

    VastaaPoista