4.1.2010 Hunter Valleystä Port Macquarieen

Jatkoimme matkaamme heti aamusta. Edessämme oli lähes 300 km ajomatka Port Macquarieen, ystämme Dennisin luo. Ostimme matkalta hedelmiä ja juotavaa aamupalaksi. Matkanteko oli sujuvaa isoja teitä pitkin. Jälleen ihmettelimme aussien kuuliaisuutta tieliikenteessä. Myöhemmin saimme kuulla, että täällä on joulun ja uuden vuoden aikaan tehotarkkailu ja tuplarangaistukset. Sakkojen lisäksi kortin saattaa menettää tänä aikana todella helposti. No, tuo selittääkin jo aika paljon.

Poikkesimme pääväylältämme Lakes Waylle (järvien tielle), joka on yksi monista maisemateiksi merkityistä reiteistä. Aluksi mutkitteleva tie kulki pitkin sademetsää ja me aloimme kuulostelemaan, että kuuluuko autosta joku omituinen ääni. Ehei - ei se autosta kuulunut, vaan ympärillä olevasta sademetsästä. Kun pysähdyimme ja avasimme auton ikkunan, todella voimakas ja aaltoileva kaskaiden, sirkkojen ja muiden vastaavien ääni ympäröi meidät. Taas olisi ääninäyte paikallaan. Hieman pidemmälle päästyämme näimme kaksi järveä sekä tietenkin meren rantoja, kuinkas muuten. Leirintäalueet olivat täynnä kesäloman viettäjiä - rantalomailijoita, surffaajia ja kalastajia veneineen ja muine välineineen. Juke - jos sulla oli Meksikossa yksi pelikaani teidän kalastusta ja kaloja vahtaamassa, niin näillä kalastajilla oli noin 20 pelikaania vahtimassa kalanperkuuta ja osa oli kyllä suoraan sanoen törkeän tungettelevia.

Poikkesimme pääväylältä vielä toistamiseen - itseasiassa ajoimme perille Port Macquarieen toisen samankaltaisen maisematien kautta. Nautimme kahvit North Haven-nimisessä pikkukylässä, joka oli maisemaltaan jälleen ihastuttava, mutta monipuolisuudessaan erilainen moniin muihin paikkoihin verrattuna.  Sen kupeessa ja läpi yhdistyvät järvi ja meri. Kaunis kylä.

Sen jälkeen rantoja olikin sitten tarjolla melkein koko matkan perille asti - pienempiä ja suurempia. Port Macquariessa itsessään rantoja on ainakin viisi kävelymatkan päässä toisistaan.

Kun pääsimme perille Dennisin luo, emme olleet uskoa silmiämme. Hän asuu miehensä kanssa aivan Port Macquarien keskustassa (kartoissa kuuluu ydinkeskustaksi merkittyyn alueeseen), mutta silti omakotitalossa, isolla pihalla, päättyvän kadun päässä, kukkulalla ja lähellä luontoa. Vieressä on yksi omakotitalo, sen jälkeen kerrostaloja ja kauppoja. Vastapäätä isolla tontilla oleva kirkko ja pihan puolella tilava piha-alue puutarhoineen ja luonnon eläimineen. Meille on alakerrassa oma tila, joka toimii yleisestikin heillä vierasmajana.  Terassilla ihmettelimme ja kuuntelimme luonnon eläimistöä illallisen aikaan. Erilaisia papukaijoja ja muita värikkäitä/äänekkäitä lintuja oli liikkeellä. Illemmalla teimme kävelykierroksen rantaan ja tuolla reissulla näimme niin valtavan parven lepakoita, että se tuntui lähes loppumattomalta virralta. Lepakot elävät kuulemma läheisessä puistossa, mutta illan tullen ne siirtyvät muualle ruoan hakuun.