Matkapäivä. 380 km Kaikouraan itärannikolle. Matkaan kului aikaa reilut viisi tuntia. Pidimme lounastauon Havelockissa, joka on vihreäkuoristen simpukoiden paikkakunta numero yksi - maailmassa. Ja simpukat ovat suuria. Ne tarjoillaan kattilasta.
Blenheimiin asti matka oli meille tuttu. Olemme sen jo ajaneet toiseen suuntaan. Odotimme Blenheim-Kaikoura väliä (n 150 km), koska se oli meille kokonaan uutta reittiä ja maisemaa. Lisäksi Kaikouraa on kehuttu mm. maisemiensa puolesta niin kovasti eri puolilla. Se kuuluu niiden kaupunkien joukkoon, jotka lasketaan kuuluvaksi "Uuden Seelannin alppeihin".
Matka kohti Kaikouraa oli meille kuitenkin suuri pettymys. Ei nähtävää. Kaikki kukkulat keskenään samanlaista vaaleaa heinää. Meri on kyllä vihertävä, mutta rannat kivikkoisia ja tummia. Tietä, tietä, tietä ja sekin melko tasaista. Ei edes puita. Minne oikein olemme menossa ja miksi tätä aluetta on niin kehuttu?
Mutta sitten, muutama kymmenen kilometriä ennen perille pääsyämme huomamme, että maisema alkaa hieman muuttua. Ihastelemme yhteen ääneen, kun näemme maisemassa taas puita. Puita! Ja sitten katse meren rantaan ja siellä ne ovat - hylkeet. Ja niitä on paljon! Pysähdyimme seuraavalle levennykselle ja huomaamme, että niin ovat tehneet myös monet muut. Tätä meille on jo monessa paikassa aiemmin lupailtu (mm. kajakkireissulla), mutta nyt voimme uskoa, että Kaikourassa näemme hylkeitä lisää. Niitä on täällä ja ne olivat meitä vastassa.
Majoitumme Kaikouran rantakadun motelliin. Ilma on harmaa ja kylmä (alle 20 astetta selkeästi) ja porukka kulkee lämpimissä pusakoissaan, osalla pipot päässä ja silti hartiat kyyryssä. Toivomme kesävaatteissamme, että huomenna on toisenlainen sää. Säätiedotus antaa siihen uskoa, mutta Uuden Seelannin säästä ei tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti