Pikku sekoilua 17.1.2010

Aamutoimet Neudorf Hallissa sujuivat leppoisan tunnelman vallitessa. Sovimme, että tyhjäämme huoneemme seuraavia asiakkaita varten (jenkkilästä 9 viikoksi) ja käymme suihkussa ja nautimme sitten joogakurssin ekan päivän jälkeen aamupalan n klo 11.30. Olimme hyvissä ajoin Still Pointin joogashalalla ja  John Scott tuli meitä tervehtimään. Juttelimme niitä näitä ja kuulimme, että kurssi alkaakin huomenna. No voi... Ei se mitään, John kutsui meidät mukaan harjoittelemaan muiden vapaapäiväläisten ja vaimonsa Lucyn kanssa. Teimme oikein mukavan ja intensiivisen oman harjoituksen.

Sitten majapaikkaan ja suihkuun ja myöhäiselle aamupalalle. Nälkä oli jo melkoinen ja söimme tuoreista marjoista tehtyä sosetta, luomumyslejä ja felttihiutaleita, paahtoleipää, vihretä teetä/long black-kahvia. Laskun maksu tuotti päivän toisen yllätyksen. Se oli vielä muistamaammekin korkeampi, mutta joka taala oli arvoisensa tästä kokemuksesta.

Kolmas yllätys tuli, kun kuulimme seuraavan majapaikan emännän soitelleen ja ihmetelleen, kun meitä ei ollut eilisin kuulunut. Homma oli puhdas väärinkäsitys ja siitä selvittiin naureskellen. B&B Harakeke osoitautui ihan ok paikaksi sekin. Kuusissakymmenissä oleva isäntä oli n 40 vuotta sitten liftannut Suomessa Lapista Kuopion, Punkaharjun ja Tampereen kautta Helsinkiin ja muisti vielä kaikki paikkakunnat nimeltä jopa äänsi ne ihan ymmärrettävästi. Mukavia muistoja oli jäänyt reissusta paljon, voimakkaimpana kuitenkin hyttyset puskissa yöpyneen matkaajan kiusana.

Harakekeen majoittumisen jälkeen suuntasimme iltapäivällä kirkastuneen taivaan vauhdittamana jo tutulle ja turvalliselle beachille Nelsoniin. Vajaa 1½ tuntia riitti hyvin ja lähdimme katselemaan merinovillaisia tuotteita suositellusta tehtaanmyymälästä. Mutta neljäs yllätys tuli, kun kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa jo klo 16. (Samoin kirjasto, minne yritimme mennä päivittämään blogiamme.) Siitäpä tuli lisää aikaa katsoa illan ruokailupaikkaa. Tapahtui taas liki "vanhanaikainen": menimme ensiksi katsomaamme ja söimme maukkaat ravut ja lampaan pöydässä itse kivigrillillä kypsentäminämme. Ihan mukava kokemus. Pääsi nauttimaan jo valmistumassa olevan ateriansa aromeista ja itse valitsemaan kypsyysasteen.

Ruokapaikan etsiskelyssä tuli tietysti myös jano, mutta sen sammuttaminen täällä on helppoa. Valittavana on maailmanmerkkien lisäksi vaikka kuinka paljon paikallisten panimoiden tuotteita. Mainiota on, että niitä saa myös maistaa ennen tilauksen tekoa. Parhaiten Taliskerin makuhermoja ovat hellineet vähan savuiset tai marjaiset tummat alet. Marjo on mieltynyt omenaisiin cidereihin. Ei niin kuivia, kuin englantilaiset, mutta paljon maukkaampia, kuin suomalaiset. Olemme rytmittäneet juomista ja ruoista nauttimisen niin, että ruoan kanssa olemme nauttineet vain vesiä. Silloin autoilu tuntuu turvallisemmalta kapeilla ja mäkisillä kotimatkoilla.