Havelock ja paluu Port Blaireen

Joulukuu alkoi. Ei uskoisi, kun aamulla heräsi siihen, että klo 7 aurinko paistoi kaislamajan rakosista suoraan silmiin ja lämpöä kämpässä alkoi olla tutut 30 astetta. Yömme Havelockin saarella oli rauhallisempi kuin edellinen (ei kovalla soitettua musaa, ei niin paljon liikenteen meteliä, jne.) tai sitten olimme vain niin raukean tyytyväisiä päiväämme, että nukuimme sikeästi ääniä kuulematta. Intiassa kyllä ääniin tottuu. Jos sitä ei öiseen aikaan aiheuta liikenne tai ihmiset, niin linnut, koirat, kissat, ja muut eläimet muistavat pitää omat reviiriselvittelynsä tai aamulaulunsa ihmisten nukkuma-aikana.

Söimme majapaikassamme aamiaisen ja maksoimme hotellihuoneemme jo samaan aikaan. Totesimme, että majapaikassamme päti aika hyvin 200 rupian (3€) sääntö: yksi yö maksoi 200, samoin 2 olutta, kuten myös aamiaisemme (kahdelta hengeltä). Aamiainen oli kyllä ylihinnoiteltu. Jos olisimme syöneet vastaavan kylillä, sen hinta olisi ollut noin 120-150 rupiaa.

Sitten aurinkorasvaus ja omaan rantaamme noin kolmeksi tunniksi. Ranta oli rauhallinen. Turisteja vain aivan kourallinen. Vesi oli vielä korkealla, mutta jo laskuveden puolella ja aurinko paistoi täydeltä terältään. Hiekka rannalla oli hienoa ja hyvin meren tamppaamaa. Se oli vielä hieman kosteaa, kun levitimme lungimme rannalle alustoiksemme, avasimme kirjamme ja kävimme nautiskelemaan oleskelemisen onnesta auringon ja vihreän meriveden äärellä. Tuuli kävi hyvin rantaan, joten tämä aamu ei ollut ollenkaan niin hikinen kuin eilinen. Parituntisen rantaoleilun jälkeen pulahdimme vihreään,  kirkkaaseen veteen.

Jo paluumatkalla majallemme arvelimme, että saatoimme olla ehkä liiankin kauan ihanalla, aurinkoisella rannalla. Olkapäät sen meille kertoivat. Asia varmistui, kun suihkun ja pakkauksien jälkeen heitimme rinkat ensimmäistä kertaa selkäämme. Ei rinkat remmit olleet aiemmin näin olkapäillä tuntuneet. Onneksi huomenna on lentopäivä - siis pakollinen lepopäivä auringosta. Sen nahkamme on ansainnut ja tarvitsee.

Majapaikkamme portilla ilahduimme, kun sattumalta tuttu riksakuskimme sattui sopivasti paikalle viemään meitä satamaan.

Olimme hieman liiankin hvyissä ajoin satamassa, mutta söimme paikallisessa kuppilassa lounaaksi kasvis-thalin ja joimme taas chaita. Nyt kyllä saimme tutun hien pintaan. Lämpöä riitti niin ulkoa kuin kuppilan keittimistä.

Parasta-aikaa olemme laivassa matkalla Port Blaireen. Laiva on täysi, mutta meillä on hyvät paikat ilmastoidussa alakerrassa. Täältä ei tosin ole yhtä ainutta ikkunaa ulos ja penkki on samaa hiostavaa tyyppiä, kuten kerrosta ylempänä olevassa ei-ilmastoidussa osastossa.




Andamanin saaret ovat luonnon kauniit rehevine sademetsineen, valkoisine (tosin paikoin kivikkoisine) rantoineen, kirkkaine vihreine tai turkoosine vesineen. Meno saarilla on luonnollista ihmisten elämää, ei turistien kalastelua ja pelkkää myyntiä. Hinnat saarilla ovat tosi kohtuulliset, myös majoituksen osalta, jos tyytyy hyvin vaatimattomaan majaan. Emme ihmettele, miksi Andamanin saarista tulee osalle matkaajista vakipaikka lomanviettoon.


Eilisiltana kävelimme saaren keskustaan parin km:n matkan. Oli lähes täysikuu, linnut lauloivat pimeällä kylätiellä. Ohiajanut riksakuski kysäisi ohimennen, tarvitsemmeko kyytiä, mutta matka jatkui jalkaisin lämpöisessä illassa. Kylän keskustassa oli useita siistejä pikkumyymälöitä, apteekki ja iso hedelmä- ja vihannestori. Torin anti oli monipuolinen, tavarat siististi esillä ja myyjät ystävällisen uteliaita meitä kohtaan. Tosi mukava kokemus.

Löytyi sieltä muutama parturikin. Riksakuskien kanssa ei tullut riitaa, kuka on seuraava, vaan homma hoitui sovussa ja sain parran ja klanin taas leikatuksi veitsellä. Päälle vielä rentouttava kasvo-, pää ja hartia- & selkähieronta. Eikä maksa paljon: 60 rupiaa = n 90 senttiä. Kyllä kelpaa menna Port Blairiin etsimään majaa, jossa pääsee lämpimään suihkuun ja saa puhtaahkot matkavaatteet aamulla päälle.

---

Täällä sitä ollaan. Taas pieni intialainen ihmeellisyys: satamakaijalla oli pikkubussi meitä vastassa ja kaveri viittoili sisään. Yritimme kysyä, että minne mennään, muttei siitä kunnon vastausta saanut; keskustaan kai. Sitten busiin tuli pari muutakin ja yksi kaveri, jolta kysyimme tarkemmin. Joo, tuohon portille. Parin sadan metrin päähän. Samalla hän sitten esittäytyikin riksakuskiksi ja lupasi viedä meidät juuri sellaiseen majapaikkaan, kuin haluamme. Esitimme speksit ja majoituimme ihan siistiin kolmekerroksiseen majataloon. Huone on ok, telkkari ja suihku. Ilmastointikin olisi, mutta ei me sitä enää tarvita, eihän täällä ole kuin 32 astetta auringon laskkiessa klo 17.

Illalla Port Blairin keskustaan syömään ja nettiin. Jos vaikka saisimme ainakin tämän jutun sinne. Kuvien kanssa voi tehdä tiukkaa. Yhteys ainakin viikko sitten oli tosi surkea (ja niin on nytkin!).

Andamaneilla olisi voinut olla paljon pidempäänkin. Leppoisana ja halpan lomaparatiisina kelpo paikka vaatimattomiin majoihin tyytyville ja hyvästä intialaisesta kasviruoista pitäville. Muutaman päivän se aina vie, että ehtii adaptoitua paikalliseen meininkiin ja paikkoihin.

Huomenna kolme lentoa: Chennain ja Bangaloren kautta Trivandrumiin. Kerala kutsuu!
Toivottavasti saamme Bangaloressa lentoa odotellessamme laitettua teille kuvia nahtavaksi.