Maisemia ja maanteitä, 8. - 9.1.2010

Lähdimme heti aamusta kohti pohjoista, idealla ei yli 200 km päähän ja yöpyminen perillä, jos sopiva maja löytyy. Isäntäväen hyvistä ohjeista huolimatta eksyimme ekan kerran pari km kotoa ja jouduimme varsin hienolle asuntoalueelle. Merenrantaa, kaivettuja kanavia ja upeita asuintaloja, joiden edustalla oma venepoukama. Kasino ja ravintolat viimeisen päälle.

Matka jatkui lossimatkan jälkeen hiekkatietä pitkin maaseudulle. Jokivartta ja pieniä maalaistaloja, tasaista maastoa. Merenranta yhytettiin Crescent Headissa, missä on aivan mahtava näköalapaikka korkean niemen kärjessä. Siellä olisi oikein sopiva talon paikka, näkymät reilut 180 astetta avomerelle, hiekkarannat molemmin puolin, silmänkantamattomiin. Wow!




Terassit ympäri talon ja vot. Kyllä kelpaisi - voisi valita auringon tai varjon puolen sen mukaan, mitä kaipaa. Aurinkoahan täällä on tarjolla vuoden ympäri.

Koska tontti ei kuulemma ole myytävänä, päätimme jatkaa matkaa toiseen vastaavaan kohteeseen, South West Rockseille. Sieltä löytyi myös näköalapaikka. Meidän mielestä ei aivan yhtä näyttävä, mutta näkymä oli laaja ja näköalapaikan molemmin puolin hiekkarannat. Voi tätä rantojen ja näköalapaikkojen määrää. Niistä on Australian itärannikko tehty. Ja mitä täällä sitten harrast taan? Autojen katoilla kulkee eniten surffilautoja, mutta paljon myös kanootteja, kalastusvälineitä ja fillareita. Tottakai täällä myös uidaan, otetaan aurinkokylpyjä ja nautitaan lounaita rannassa.

Tältä alueelta eivät kansallis- ja luonnonpuistot lopu. Aivan kuten rantojakin, myös puistoista on vaikea valita se oikea, itselle mielenkiintoinen. Me saimme suosituksen Dorrigon sademetsäkeskukseen ja sinne suuntasimme seuraavaksi. Majoituimme pieneen, viehättävään ja aktiiviseen Bellingen kylään. Ensin epäilimme, että emme löydä itsellemme majaa, mutta turisti-informaatiopisteessä saimme ensiluokkaista palvelua ja mm. motellin varauksen tehtyä. Oli kuulemma koko kylän viimeinen huone :)

Bellingen sekä Dorrigon kylä sijaitsevat vesiputouskadulla (Waterfall Street). Ensin tien nimi oli meille vain tien nimi, mutta jo matkalla sademetsäkeskukseen ymmärsimme, mistä tuo nimi on peräisin. Matkalla keksukseen näimme tien varrella jo kaksi vesiputousta. Dorrigon kylässä on myös vesiputous ja sinne pääsee autolla katselemaan.

Teimme noin kahden tunnin vesiputousreissun sademetsäreitillä, jossa kaksi hienoa vesiputousta odotti ihailuamme.




Sademetsässä itsessään kaikki on vihreää ja vehreää. Kasvillisuus on rikasta ja ilma kosteaa. Näkymiä polun ulkopuolelle on vain vähän, koska kasvillisuus peittää näkymät.


Näimme suuria ja vanhoja puita. Jonkin esitteen mukaan osa puista olisi jopa 1000 vuotta vanhoja. Joku oli kaatunut polulle ja se oli pitänyt katkaista, jotta polkua pystyy käyttämään. On vaikuttava kokemus, kun vieressä on puu, jonka halkaisija on sama kuin oma pituus.


Vesiputousten ihailujen ja patikoinnin jälkeen puhdistauduimme & virkistäydyimme ja sitten olimmekin jo valmiit illan ohjelmaan. Olimme varanneet pöydän Infusion - kahvilasta, jossa esiintyi blueskitaristi Mr Black and Blues. Hän on ollut viimeiset 7 vuotta Lontoossa ja palannut juuri Australiaan. Onnistunut ilta hyvän ruoan ja mukavan musiikin tunnelmissa.

Motellillemme oli noin kilometrin matka ja olimme tulleet kahvilaan kävellen. Poislähtiessä tajusimme, että matkalla ei ole katuvaloja ja klo 21.30 on aivan pimeää. Onneksi tien reunoissa kulkee valkoinen viiva. Sen näimme hämärästi pimeässäkin ja klaarasimme tiemme majallemme. Pimeästä kotimatkastamme kehkeytyi oikeastaan aikamoinen elämys, koska tähtitaivas loisti yllämme kirkkaana. Kaupunkioloissa unohtaa kuinka hienolta kirkas tähtitaivas voikaan näyttää, kun ympäristö on aivan pimeä. Tuttuja tähtikuvioita oli vaikea löytää, koska ne eivät olleet ainoastaan aivan väärissä paikoissa vaan myös "ylösalaisin".

Tänään lauantaina ajoimme takaisin Port Macquarieen muutaman tutustumisen arvoisen paikan kautta. Illallisen nautimme kotikämpällämme isäntäväen ja toisen pariskunnan kanssa. Lohta + mango-avokaado-rukkolasalaattia, paikallista viintä, mukavaa tarinointia (myös kertomuksia Suomesta), taustamusaa ja viilenevä ilta (silti tarkeni lyhythihaisessa). Mukavaa.


Huomiseksi on jälleen luvattu lämpimämpää. Lämpötilan on uhattu kohoavan pikkuhiljaa kohti 40 asteen lukemia. Meillä on huomenna viimeinen päivä Portissa. Aiomme viettää sen todennäköisesti ainakin osittain rannassa.