1.2.2010 Wellington

Sään haltija ei kuunnellut toiveitamme. Sama tuulinen ja sateinen sää jatkuu. Lämpötila + 15.  Wellington ei nyt saa turistin näkökulmasta kovin hyvää arvosanaa. Neljän päivää kokemusta ja vain yksi hyvä päivä sään puolesta. Ei kovin imartelevaa ja kaikki mitä olemme Wellingtonin säästä kuulleet kuulopuheina, vahvistavat kokemuksiamme. Marjo on sitä mieltä, että Uusi-Seelanti ei kesäsäineen ole hänen paikkansa ja Timon mielestä TVstä tulee ihan liikaa krikettiä.

Aamupala hotellilla päivän vaihtoehtoja punniten. Sama taktiikka käyttöön kuin eilen. Päälle kaikki lämmin ja vettä pitävä,  mitä meillä on mukana ja suorat siirtymät kohteisiin - Wellingtonin City Galleriaan sekä vieläkin uudelleen Te Papaan, jossa yksi ihan mielenkiintoinen kohde on vielä tsekkaamatta.

Ensin Te Papa ja "Päivä Pompeiissa" - näyttely. Pääsimme siis menneiden aikojen Italiaan muumioineen, 3D esityksineen Vesuviuksen purkauksesta, esineistöineen jne. Hyvin koostettu, mutta tämä näyttely oli Te Papan tarjonnassa poikkeuksellinen - se oli maksullinen ja toisaalta se ei ollut yhtä interaktiivinen kuin muut Te Papan näyttelyt.

Tässä muutama kuva Te Papan Maoreja käsitelleestä näyttelystä:

Jibbii! Sade on ainakin tauonnut. Siirtyminen City Galleriaan sujui jo hymyssä huulin, vaikka tuulen puuskat olivat edelleen voimakkaita ja säätila viileä.

City Galleria tarjosi meidän iltapäivään loistavaa viihdykettä: japanilaisen Yayoi Kusaman näyttelyn "Mirroredyears". Hänelle tyypillistä ovat erilaiset pilkut ja täplät, kuten keltainen huone, jossa on suuria ilmalla täytettyjä erimuotoisia vinyylipalleroita ja kaikissa keltaisella pohjalla mustia täpliä. Ihastuimme erityisesti hänen silkkipainotöihinsä "Love Forever". Katsoja pääsee kokemaan monet hänen teoksistaan teoksen sisään.  Kannattaa käydä netistä surffamaassa (esim. http://www.citygallery.org.nz/assets/Kusama%20Ed%20Kit%20Primary%20WEB%20ME.pdf) ja jos kohdalle osuu Kusaman näyttely, se on tutustumisen arvoinen.

 Hotellilla taas sauna ja uintia. Sää on parantunut, mutta ei juuri lämmennyt. Hauskaa oli, että molempina saunapäivinämme meidän seuranamme oli sama ranskalaispariskunta, joka oli mieltynyt saunomiseen ja koki myös sen erinomaiseksi vastapainoksi viileähkölle säälle. Muutoin hotellimme Helo-kiuas ei ollut kovinkaan ahkerassa käytössä. Kovilla se silti oli.

Illallisen nautimme suositellussa Matterhorn-ravintolassa. Marjo tilasi kuohuviinin ja Timo Staropramenin, syötäväksi snapperia ja vuohenjuustosufflea. Staro oli loppu ja jouduin arpomaan tilalle paikallisen pienpanimon tumman oluen. Kaikki oli hyvin maukasta ja maistuvaa. Määrällisesti olisi saattanut pettyäkin, mutta onneksi maku korvasi volyymin.

Huomenna me vaihdamme maisemaa. Lähdemme Wellingtonista klo 8.45 koneella ja lennämme ensin Aucklandiin. Siellä meillä on pitkä odotus ennenkuin matka jatkuu Santiago de Chileen. Olemme olleet täällä Uudessa Seelannissa Suomen aikaa 11 tuntia edellä ja Chilessä tulemme olemaan 5 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Huominen reissumme on siis melkoinen siirtymä myös ajassa.

Nyt on edessä pakkaaminen ja käväisy netissä. Hyvää helmikuuta!