31.1.2010 Wellington

Tänään piti olla aurinkoista ja kirkasta, mutta viileämpää kuin eilen. Piti ja piti. Sääennusteet epäonnistuivat jälleen täydellisesti. Taivas on täysin harmaa. Vettä tulee vaakasuorassa. Oikeastaan olemme kuin suuressa pilvessä, jota kova puuskittainen tuuli tuivertaa. Sontikka on turha. Se ei kestä tässä kelissä. Onneksi, oi onneksi AC/DC:n konsertti oli eilen, jolloin aurinko paistoi.

Pitkät housut jalkaan, fleecepusakka päälle ja gore-takki sen päälle. Jalkaan lämpimät sukat ja sandaalit. Gore-takin huppu pään ja niskan suojaksi. Ja sitten nähtävyyksiä katsemaan Wellingtonin kesään. Oikeasti suunnistimme suorinta reittiä Te Papaan, Wellingtonin kansallismuseoon (joka ei todellakaan ole perinteinen sellainen). Vierailimme siellä jo lyhyesti tulopäivänämme ja nyt aiomme olla siellä koko päivän. Ja arvatkaa mitä - niin olivat päättäneet kaikki muutkin! Onneksi Te Papa on niin suuri paikka, että varsinaisissa näyttelyissä ei kovin suurta tungosta ollut. Sen sijaan ravintoloissa ja kahviloissa väen paljouden tunsi konkreettisesti jonojen ja odotusaikojen pituutena. Me löysimme Te Papan ravintolasta ilmaisen nettiyhteyden, joten meidän odottelumme sujui rattoisasti blogia päivittäen ja uutisia lueskellen.

Toivoimme, että sade hellittää meidän Te Papan vierailun aikana, mutta niin ei käynyt. Palasimme siis suorinta tietä hotellille klo 17 aikoihin. Hotellilla oli onneksi asiakaskäyttöön pesukone sekä sauna + uima-allas. Niiden aika oli nyt. Pyykit pesuun ja Marjo & Timo saunomaan ja altaalle. Siis hyvä vinkki Wellingtoniin tulijoille - koska sää on usein tuulinen ja kostea, varaa hotelli, jossa on sauna + uima-allas ajanvietteeksi ja lämmikkeeksi.

Koska sää ei houkutellut ulkoilmaan, päätimme nauttia illallisen hotellimme ravintolassa. Loppuilta menikin sitten Australian avointen miesten finaalia seuraten. Nukkumaan mennessämme toivoimme, että sään ennustajat epäonnistuvat tälläkin kertaa, sillä ovat luvanneet saman tuulen ja sateen jatkuvan edelleen huomenna.