Matkamme alkoi Santiagon lentokentältä klo 14.35 ja olimme perillä Kuuban Havannassa klo 1.30 aamuyöllä. Aikaeroa tuli 2 tuntia lisää ja olemme nyt 7 tuntia Suomen aikaa jäljessä. Lentomatkamme jakautui kahteen osaan. Ensin lensimme 7½ tunnin lennon Punta Canaan ja sieltä 2½ tuntia Havannaan.
Välilasku Punta Canaan olikin sitten matkan yllätysmomentti. Kun laskeuduimme Punta Canaan, kukaan lentohenkilökunnastakaan ei tiennyt jäämmekö me jatkavat matkustajat koneeseen vai poistummeko kentälle. Kun asian viimein selvisi henkilökunnalle,
kukaan ei vaivautunut kertomaan tietoa englanniksi. Espanjankielisen ilmoituksen ja muiden matkustajien käyttäytymisen perusteella päättelimme, että meidät halutaan koneesta ulos, tavaroinemme. Siitä alkoikin sitten varsin uskomaton reilun tunnin mittainen kokemus tai ehkä oikeampi sana on koettelemus.
Meille annettiin koneen ovella "Transit"-lappuset, mutta ei mitään muuta tietoa kuin että noin tunnin odotus. Pihalla meitä seisotettiin koneiden välissä/vieressä ensin pitkän aikaa. Kukaan ei taas tuntunut tietävän, mitä tulee tapahtumaan vai seisommeko pihalla koko seuraavan tunnin. Sitten meidät kävelytettiin koneiden editse terminaaliin (suurehkoon kaislakattoiseen, yhdeltä sivulta avoseinäiseen rakennukseen) ja siellä meidän karsinoitiin odottomaan kenttärakennukseen pääsyä. Taaskaan emme tienneet, pääsemmekö rakenneukseen sisään, vaiko joudummeko odottamaan karsinassa. Kävelymatkan aikana kuka tahansa meistä olisi voinut vaellella ihan mihin ihmisjoukkoon tahansa. Koneita oli lähdössä paljon. Koko kenttä oli täynnä porukkaa ja ihmisiä vaelteli eri koneille jalkaisin.
Moni tuntui olevan epätietoinen siitä, mistä oma kone lähtee ja milloin. Noh, me pääsimme terminaaliin sisään, mutta ei siitäkään paljoa iloa ollut. Se oli nimittäin niin täynnä, että istumapaikasta oli turha haaveilla. Me istuskelimme hetken lattialla. Kun lentomme lähdön aika oli, kuulimme lentomme mainittavan espanjan kielisessä kuulutuksessa. Meidän piti osata mennä Gate 3:lle, joka oli Torontoon menevän koneen Gate. Mitään tekstuaalista informaatiota meidän lennosta ei ollut. Loppu hyvin kaikki hyvin. Punta Canan kaaoksen jälkeen matkamme jatkui ja pääsimme hienosti Havannaan. Myös taksimatka varaamaamme majaan Casaveraan sujui melkein yllättävän hyvin. Perillä majapaikassamme saimme tosin turvautua puhelinsoittoon, jotta saimme isäntäväen herätettyä keskellä aamuyötä.
Aamulla heräsimme Kuuban aamuun noin 5 tunnin yöunen jälkeen. Taivas oli pilvinen, mutta sää lämmin. Isäntäväkemme Casaverassa kyseli haluammeko aamiaista ja hyvän aamiaisen saimmekin. Hedelmälautasen (ananasta, guavaa, hunajamelonia, papyaa, appelsiinia, banaania),
tuoretta guavamehua, munakasta tomaatin kera, leipää guavamarmeladin kanssa sekä erinomaista paikallista kahvia. Kun ihastelimme kahvia, talon isäntä Elio kertoi, että kahvi on peräisin hänen äidiltään, joka kasvaattaa sen, poimii ja paahtaa - kaikki itse. Isännän äiti on jo melko iäkäs ja lääkäri oli kehottanut häntä lopettamaan polttamisen sekä kahvin juonnin. Täti oli tuumannut siihen, että "tietääkö lääkäri, että hän kuolee, jos hän lopettaa kahvin juonnin" :)
Talon emäntä Caridad on tulkki ja tässä talossa puhutaan muutoinkin kielillä (espanja, venäjä, englanti, italia, suomi). Yhteyksiä löytyy myös Suomeen. Heidän poikansa asuu Suomessa. Vaimo ja lapsen lapset ovat suomalaisia. Tuttuja paikkoja Suomen vierailulta olivat myös Lappeenranta, Imatra ja Savonlinna. Kyllä taas yhteen ääneen todettiin, miten maailma on pieni.
Casaveran isäntäpari - Caridad & Elio
Vinkkien jälkeen läksimme kävelyreissulle siihen osaan Havannaa, jossa olemme (Vedado). Havanna on suuri, noin 2 miljoonan asukkaan kaupunki ja täällä on kuulemma monta eri keskustaa. Tänään tavoitteemme oli saada meidät hieman kartalle ja löytää vaihtoehtoja Kuubassa viettämällemme ajalle. Kävimme jututtamassa touristi-infon ihmisiä parissa suuremmassa hotellissa ja saimme karttoja sekä jonkin verran infoa. Kyllä tästä varmasti joku suunnitelma irtoaa.
Alla muutamia näkymiä Havannasta:
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti