Havannaa ristiin rastiin 23.2.2010

Heräsimme auringon paisteeseen. Upeaa, me pääsemme siis kiertämään kaupunkia. Ensimmäiseksi yritämme mennä vaihtamaan rahaa. Rahanvaihtopaikassa on kuitenkin niin pitkä jono, että päätämme jättää vaihdon myöhempään. Rahanvaihtopaikkaan ei pääse sisään kuin 2 kerrallaan (2 rahanvaihtopistettä). Ulkona seisoo vartija, joka päästää kunkin vuorollaan sisään. Jono on ulkona ja jonon pituuden näkee siten jo kaukaa.

Kiiruhdimme kaupunkitkierroksen lähtöpaikalle noin 15 minuutin päähän, jotta olisimme hyvissä ajoin ostamassa lippua ennen kierroksen alkua. Perille päästyämme kuulimme, että kierros oli myyty täyteen ja meidän pitäisi odottaa 3 tuntia eli seuraavan kierroksen alkuun. No höh! Ei kuulostanut houkuttelevalta. Viimein virkailija ehdotti, että tekisimme yksityiskierroksen kykenevän taksikuskin kanssa. Koska 3 tunnin reissu ei ollut paljokaan suuremman ryhmän kierrosta kalliimpi, päädyimme siihen ja saimme oikein mukavan kierroksen ympäri Havannaa. Jälkeenpäin ajateltuna oli oikeastaan hyvä, että suuri ryhmä oli täynnä. Me nautimme varmasti enemmän kolmistaan kuskin kanssa kiertämisestä.

Lounaan jälkeen vierailimme Capitol Nationalissa. Sisääntulohalli on vaikuttava. Keskiosa lähes 30 metriä korkea kaarikattoinen tila, jota vartioi huiman kokoinen patsas.

Molemmin puolin on n 120 m pitkät ja 14 m leveät marmoriset hallit. Keskellä hallia on timanttijäljitelmä kuvaamassa sitä pistettä, jonka suhteen kaikki etäisyydet lasketaan.

Capitoliin vievien portaiden juurella oli pari valokuvaajaa, jotka kuvasivat turisteja viime vuosisadan alun aikaisilla kameroilla. Siellä istuskeli myös heppu, joka joi rommia pullostaan, poltti kunnon havannalaista, päässään Che:n baskeri ja hänen kuvallaan varustettu T-paita. Kuvaavaa on, että tuollaisen kansallisen muistomerkin edusta kadun toinen puoli on täysin "räjähtänyt" ja remontoimaton, risaisine parvekineen ja siellä kuivuvine pyykkeineen.

Sitten oli vuorossa Havannan taidemuseo. Rakennus on hyvin moderni ja suuri. Me kiersimme katsomassa sekä vanhempaa että uudempaa ja modernimpaa Kuubalaista taidetta. Meillä oli 1½ tuntia aikaa ennen museon sulkeutumista ja helposti se taiteen parissa kului. Useimmissa teoksissa oli mukana poliittinen sanoma, peitetysti tai avoimesti, punaisin ja mustin värein.

Suuta kuivasi. Kahvia, olutta vai rommia? Oikein. Menimme Ernest Hemmingwayn kantapaikkaan, Floriditasiin, ja tilasimme hänen lempijuomansa - Daiquiria (kuten kaikki muutkin). Eli oikea vastaus on: rommia. Baari oli tupaten täynnä turisteja, jotka rommia siemaillen nauttivat elävästä akustisesta musiikista ja baarin tunnelmasta.

Illaksi suunnittelimme menevämme johonkin musiikkiesitykseen, mutta päätimme kuitenkin jäädä kotosalle Casaveran isäntäväen loihtimasta päivällisestä nauttimaan, hummeria.

(Kuvia emme tällä hetkellä saa lisättyä juttuihimme, koska yhteydet ovat sen verran hitaita ja aika kortilla. > Kuvia lisätty Suomeen päästyämme 6.3.)