Suolaa, suolaa, enemmän suolaa 18.2.2010

Aamupäivä meni kämpillä ja San Pedrossa chillaillessa. On selvää, että täällä retkien tekeminen lähiympäristöön on se juttu. Pienen San Pedron nähtävyydet on äkkiä koluttu läpi. Silti oli hämmästyttävää, miten ulkoisesti hyvin vaatimattoman näköisiin kivitaloihin kätkeytyi viehättäviä ravintoloita sekä monia, monia käsityöpuoteja, jopa basaareja. Ulkopuolelta niistä ei ole aavistustakaan.

Iltapäiväksi ja illaksi olimme varanneet jälleen reissun. Olimme todella tyytyväisiä kahden ensimmäisen matkan järjestäjään (Cactus tours) sekä heidän oppaisiinsa. He osasivat hyvin englantia ja heiltä saimme kattavasti tietoutta sekää matkojemme kohteista että matkan varrella olevista mielenkiintoisita paikoista. Nyt jouduimme vaihtamaan matkan järjestäjää, ja meillä oli omat epäilyksemme siitä, että reissu ei ehkä olisi samaa tasoa. Totuus oli tyly, meille oli valehdeltu. Meille luvattiin englannin kielinen opastus, mutta oppaamme, joka oli myös autokuskimme, ei osannut englantia juuri lainkaan. Ainoa keino saada tietoa siitä mitä reissussa tapahtui olivat ne kanssamatkustajat, jotka osasivat espanjan lisäksi myös englantia. Meidän lisäksemme matkajärjestelyistä kärsi yksi englantilainen pariskunta, joilla oli sama kohtalo. Muu porukka oli chileläisiä.

Reissun kohde oli kyllä ihan hauska ja mieleenpainuva - sen teemana oli suola. Ensin ajoimme suolajärvelle uimaan - eikun siis kellumaan.

Järvi oli luonnonmukainen ja keskellä suola-aavikkoa. Suolapitoisuus on kuulemma huomattavasti korkeampi kuin Kuolleessa meressa. Matka järvelle oli muuten aikamoista ryöpytystä ja vatkausta. Osaksi siksi, että tie suola-aavikolla oli kauheassa kunnossa, mutta osaksi siksi, että kuskimme ajotyyli ei juuri kyydissäolijoita säästellyt. Mutta suolajärvessä oli hauskaa - oli hupaisaa kellua kuin korkki.

Järven kupeessa oli myös luonnollinen mutakylpypaikka ja se puolestaan loihti ilmoille hilpeän tunnelman.
 

Kun nousimme ylös suola-altaasta, olimme hetken päästä aivan valkoisia. Koska olimme täysin luonnon tilaisessa ympäristössä, mitään suihkuja ei ollut. Matkanjärjestäjällä oli mukana pieni vesipullo ja pumppu pientä huuhtelua kaipaaville. Suurin osa meistä kuitenkin odotti seuraavaan kohteeseen pääsyä, noin 45 min ajomatkan päähän. Oi kuinka paita pisteli, kun sen laittoi suolaisen ihon pintaan.

Seuraava kohteemme oli pieni luonnontilainen makeahko lampi (oli sielläkin hieman suolaa), jolla kerrottiin olevan syvyyttä jopa 400m. Siellä huuhdoimme mekin suola-altaan suolat pois iholtamme.

Meillä oli vielä yksi kohde jäljellä ja tälläiseen näkymään lähdimme ajamaan. Samaa rytyytystä kuin kaikki muutkin välit. Ainakin meidät on tänään hyvin vatkattu.

Kun pääsimme seuraavaan kohteeseemme, se näytti jotenkin tutulta - kuin jääkenttä, jonka reunalla oli sulaa vettä. Nyt kysessä vain oli suolakenttä.

Vietimme myös auringonlaskun suolakentällä. Silloin nautimme paikallisen coctailin, Pisco Sourin, ja sen kera pientä suolaista. Tähän mennessähän olimme saaneet suolaa vasta ulkoisesti ;)

Hostellille saavuimme klo 21.30 aikoihin ja silloin olikin taas aika pakata rinkat matkakuntoon. Mutta aivan ensimmäiseksi oli vuorossa suihku, sillä iho oli edelleen sieltä täältä suolassa.