Cuba kadulla aamiainen ja sen jälkeen hieman kaupungilla kiertelyä. Kirjastossa vierailimme, tottakai. Se on ilmaisen nettiyhteyden takia tullut tavaksi joka kylässä ja kaupungissa. Wellingtonin kirjasto on vakuuttava, mutta ilmaista yhteyttä eivät tarjoa (jotta eivät syö palveluntarjoajien leipää).
Jonotimme muiden turistien tapaan Cable Carille ja ajoimme sillä ylös historiallisen pätkän "kaupungin huipulle".
Takaisin kaupungin keskustaan laskeuduimme Botanical Gardenin kautta. Matka kesti ihmettelyineen vajaan tunnin ja matkan varrella näimme erilaisia puita, puskia, kukkia ja kaikkea muuta mitä puutarhaan kuuluu. Sää oli mitä parhain. Aurinko porotti, mutta varjossa ei ollut lainkaan kuuma. Puutarhakierroksen kruunasi ruusutarha sekä pari sisähallia kukkaloistoineen.
Alkoi olla lounasaika ja päätimme kokeilla alkupaloiksi paikallista sushia. Täällä on useita noutopaikkoja ja hintataso on edullinen. tämän tason kun saisi Suomeenkin. Normaalihintainen noin 8-10 kappaleen boxi maksaa noin 3.5 - 4.5€. Joka päivä on tarjolla päivän tarjousboxeja hintaan 2 €. Ei paha, todellakaan! Me ostimme päivän tarjousboxin ja nautiskelimme sen puiston penkillä vihreän teen kera.
Iltapäivällä söimme reilun lounaan (ja liian suolaisen), otimme hetken lepoa hotellilla ja klo 17.30 lähdimme Wellingtonin stadionille. Homma toimi loistavasti. Kyllä huomaa, että stadionilla on totuttu tuohon 35 000 ihmisen määrään säännöllisesti. Tarkastuksissa oltiin tarkkoja (mm. vesipullot avattiin ja niistä otettiin korkit pois).
Olemme nähneet parin viimeisen päivän aikana hurjan määrään AC/DC-paitoja porukoilla ja paikanpäälläkin niitä oli PALJON. Emme ole nähneet vastaavaa missään muualla, emmekä missään muussa konsertissa. Ostojonoon liityimme mekin ja omamme saimme :)
Meidän paikat oli sivukatsomossa (auringon puolella) kelpo paikoillla. Suorastaan hikoilimme pääesiintyjää odotellessamme. AC/DC aloitti vasta auringon laskettua, klo 21 aikoihin ja sai porukan mukaansa välittömästi. Bändi laittoi parastaan ja erityisesti kitaristi, Angus Young, veti koko illan vallan huisia menoa ja showta. Kyllä näki ja kuuli, että mies rakastaa kitaraansa, soittamista sekä esiintymistä.
Yleisö huusi, hurrasi, tanssi, lauloi, joi olutta, kiihkeimmät naisfanit vilauttelivat kameralle tissejään ja punaisia sarvia vilkkui ympäri katsomoa. Lauantai-illan huumaa.
Uuden Seelannin sää muuttuu nopeasti. Illalla sen tapahtui noin klo 22.40 kesken kitarasoolon. Tuuli yltyi, taivaalle saapuivat pilvet ja lämpötila laski merkittävästi. Kuin sormia napsauttaen. Meillä oli onneksi loppuajaksi ja kotimatkalle pitkähihaisia päälle laittaa - kaikilla ei ollut. Osalla oli toki sisäinen villapaita lämmikkeenään.
Heissulivei! Mieletöntä on teillä meno. Aika on kulunut kuin siivillä, teilläkin maailman ympäri matka suuntautuu jo lähemmäs kotinurkkia. :o)
VastaaPoistaMiltä tuntuu? Onko kokemus antanut sellaisia tunnelmia kuin ajattelikin vai lisäksi jotain täysin odottamatonta? Onko matka tuntunut pitkälle vai huomaamatta sujahtanut tähän saakka? Onko ikävä kotiin vai tuntuuko, että on maailmalla kuin kotonaan?
Me palasimme eilen ehjinä ja onnellisina Zermatista ja Passat käynnistyi kuin unelma puuterilumen alta Helsinki-Vantaan kaukoparkista. Vaikka oli kuluneella viikolla saavutettu jopa Hesassa mielettömiä miinus asteita.
Talvi vain jatkuu. Lunta tulee parhaillaan taivaan täydeltä tiskirätin kokoisina hiutaleina. Juke lähti tänään heti salille, kun pääsi, Reko lenkille ja minä suoritin fysiikkani lumitöiden parissa. Eli arki pyörii jo. Nyt lumi raskaammassa muodossa tiukimman pakkasen väistyttyä ja kohta pääsee uudestaan hommiin. Naapurin rouvan kanssa tosin todettiin lumikolia "jäähdytellessämme", että tämän talven runsaslumisuus tuo yhteisöllisyyttä, kun porukalla kadun varrella puuskutetaan lumitöiden parissa ja päivitellään tämän talven lumen ja pakkasien määrää. Nyt suomalaiset eivät vain voi paeta talven pimeyttä omiin koloihinsa erilaisten koneiden ääreen potemaan kaamosmasennusta vaan yhdessä ulos taistelumielellä luonnon olosuhteita vastaan. Kyllä oikea talvi epämääräisen harmaansynkän loska-ajan voittaa kuus-nolla.
Aurinkoisia hetkiä teille ja mukavia tunnelmia. Kuulumisiin! Terkut Kotkasta! -Tee-
p.s. Juke ja Reko lähettää terveisensä myös!
Hei Terhi & co.
VastaaPoistaOotte mahtavia, kun jaksatte pitää meitä ajan tasalla. Olisi mukavaa kuulla jo nyt tuoreeltaan teidän laskettelureissun matkakuulumisia ja ehkä se onnistuukin, jos saadaan Chilessä pienemmällä aikaerolla vaikka Skype-yhteys jonain päivänä aikaan.
Matka on vastannut odotuksia. Me olemme nauttineet (kun vain sää pysyttelee niissä meidän suunnittelemissa kesälukemissa).
Wellington (ja osittain muutenkin Uusi-Seelanti) on kesäsäänsä puolesta tuottanut joitain pettymyksiä.
Aika juoksee hurjaa vauhtia. Emme millään meinaa uskoa, että niin suuri osa reissusta on jo takana. Onneksi on vielä edessäkin paljon.
Täytyy myöntää, että me viihdymme maailmalla ja tunnemme usein kotiutuvamme mitä erilaisimpiin paikkoihin hyvinkin sujuvasti. Parhaimmistoa on paikallisten kanssa keskustelut. Tälläkin reissulla on taas saatu kokea kuinka mukavaa, avuliasta, kiinnostunutta ja ystävällistä porukkaa voi tavata matkan varrella, kun vain itse on rohkea ja avoin kulkiessaan.
Nyt edessä on kaksi maata, joissa espanjan kieli olisi tarpeen, eikä meistä kummallakaan sitä taitoa ole. Voi olla, että kielellisiä seikkailuja on odotettavissa ;)
Koti-ikävä ei ole juurikaan vaivannut. 20.1.2010 oli tietenkin sellainen päivä, jolloin olisimme toivoneet olevamme paikalla.
Onneksi tämä nykytekniikka mahdollistaa kuvien vastaanottamisen, viestittelyn jne.
Olemme siten uutta pikkuprinsessaa jo päässeet ihailemaan. Kyllä teiltä kaikilta on mukavaa saada kommentteja, viestejä ja välillä jopa jutustella.
Lämpimät terveiset ja ollaan taas pian yhteyksissä,
:: Äm & Tee