Ystävänpäivä, Santiago 14.2.2010

Ystävänpäivä on näkynyt Santiagon katukuvassa koko meidän täällä olomme ajan. Pehmoleluja, kukkia, kortteja, illallisia jne. ja tänään katukuvassa on näkynyt naisia ruusuineen ja maskotteineen.

Koska on sunnuntai, ystävänpäivään herättiin hitaasti ja myöhään. Jos kaupunki herää arkena klo 10-11 aikoiihin, niin sunnuntaina kauppiaat ja ravintoloitsijat avaavat liikkeitään klo 11-12 aikoihin. Olimme tehneet kävelyreissun puistoon ja ajattelimme juoda kupposet kahvia klo 11.30-12 maissa ennenkuin menimme Nerudan taloon tutustumaan. Tuo talo on Bellavistassa, joka on täynnä baareja ja ravintoloita, mutta sunnuntaiaamupäivällä siellä ei meinaa kahvikupillista saada... Löysimme kuitenkin avoimen jäätelöbaarin, jossa saimme vieläpä ensiluokkaiset espresson ja cappucinon. Täällä kahvin laatu vaihtelee paljon. Olemme usein saaneet esim. espresson, joka on liian vetinen ja liian suuri.

Joko olemme aiemmin maininneet, että täällä kaikki puistot näyttävät olevan pusupuistoja. Jokaikisessä puistossa on pareja tiukassa syleilyssä ja suudelmat ovat piiiitkiä. Muutoin Santiagon katukuva sekä äänimaailma on ollut meille yllätys, sillä se on hyvin väritön. Odotimme värikkäitä vaatteita, etenkin naisilla. Odotimme myös kuulevamme paljon rytmikästä musiikkia. Kaupunkikuva on kuitenkin hyvin hillitty. Vaatteet ovat pitkälti yksivärisiä ja melko huomiota herättämättömiä. Äänimaisema on pikemmin liikenteen ääniä kuin mitään muuta. Edes baareissa ja ravintoloissa emme ole kuulleet juurikaan odottamiamme eteläamerikkalaisia rytmejä. Jos musiikkia on ollut, se on usein ollut meille tuttua länsimaalaista.

Runoilija, kirjailija Pablo Nerudan talo oli mainio kokemus ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Tarina kertoi, että Pablo oli halunnut merimieheksi, mutta koska hän pelkäsi merta, se ei ollut mahdollista. Taloihinsa hän halusi laivamaisuutta, jotta saattoi kokea itsensä "oman laivansa" kapteeniksi.

Santiagon talo on kolmiosainen. Yksi osa on tehty Pablon vaimolle Matildalle. Sen alakerrassa vietettiin myös kaikki juhlat yhtävien kanssa. Toisessa osassa sijaitsi pariskunnan varsinainen olohuone-makuuhuone - kokonaisuus (alla olevassa kuvassa ylhäällä keskellä).

 
Kolmas osa oli Pablon oma valtakunta - kirjasto, työpöytä sekä "kapteenin huone". Taloissa oli mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi "kapteenin huoneen" lattia narisi tarkoituksella ja se oli vinossa, jotta tuntu olisi kuin laivassa konsanaan. Talon kaikissa eri osissa on paljon yksityiskohtia, symboliikka sekä taidetta. Matildan osassa ikkunoissa oli koristeena mm. aurinko, joka ei oikeastaan ollutkaan aurinko, vaan Matilda hiukset valloillaan. Toisessa ikkunassa taas M sekä P yhdessä.

Sitten Beyoncen konserttiin. Väkeä oli paljon ja jonot näyttivät pitkiltä, mutta vetivät onneksi hyvin.

Me luulimme ostaneemme istumapaikat, mutta kun konsertti alkoi, ei kukaan malttanut istua hetkeäkään. Beyonce oli energinen ja yleisönsä ottava. Santiagon yleisö eli täysillä mukana ensihetkestää viimeiseen - ja me mukana. Hieno kokemus - upea show!